Etusivu » Rahoituksen tuloksia » Ihminen ja metsä - kohtaamisia arjen historiassa

Ihminen ja metsä - kohtaamisia arjen historiassa

Tutkimushankkeessa ”Ihminen ja metsä: kohtaamisia arjen historiassa (1500—2000)” analysoidaan metsäluonnon, niin metsän kasvillisuuden kuin eläimistön, hahmottamista ja sen henkistä ja fyysistä haltuunottoa pitkällä aikavälillä, keskiajalta aina 2000-luvulle asti. Tutkimuksen toteutuksessa yhdistyvät historia- ja etnologiatieteiden metodit ja lähdeaineistot.

Hanke toteuttaa uutta ja modernia lähestymistapaa pyrkiessään menneisyyden ymmärtämiseen ja käsittämiseen. Jo tunnettu asiakirja-aineisto ”lähiluetaan” uudella tavalla, ja siinä myös vahvasti hyödynnetään aiemmin täysin käyttämätöntä aineistoa. Esimerkkeinä mainittakoon historiallisten karttojen yhteydessä olevat selitykset ja kertomukset metsien tilasta. Saatua kuvaa täydennetään muistitietoaineistolla, esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Metsänhoitajaperinne I—II; Lusto: Metsäperinteen tallennushanke 1999—2002; Jätkät-kirjoituskilpailun aineisto (1969).

Kyse on ennen kaikkea kokemushistoriasta: kuinka ihminen on eri aikakausina ja erilaisissa tilanteissa kokenut metsän, millaiseksi hän on sen mielessään jäsentänyt ja miten elänyt sen kanssa. Tähän liittyvät toisaalta kysymykset fyysisen metsän haltuunotosta ihmisen omaisuudeksi ja hyödyntämisen kohteeksi, toisaalta mielikuvat ja arvot, jotka on liitetty metsään. Hankkeessa korostuu monitieteisyys, mitä kautta myös käytettävissä olevan aineiston määrä kasvaa huomattavaksi. Tämä mahdollistaa yhä uusien ja uusien kysymyksien esittämisen eri (tieteiden) näkökulmista.

Hankkeessa laaditaan kokonaisvaltainen tieteellisellä pohjalla oleva yleisesitys metsienkäytön historiasta. Aiemmat vastaavat kirjat/kirjasarjat ovat painottuneet valtion hallinnon tai metsäteollisuuden tai -talouden näkökulmiin. Nämä teemat ovat toki mukana tässäkin hankkeessa, mutta vain osana selittämässä ihmisen suhdetta metsäluontoon. Selkeä painopiste on ihmisen ja metsän kohtaamisessa jokapäiväisessä arjessa, elämässä. Perinnetieteissä tutkimusta on jo tehty tässä kontekstissa mutta hankkeen monitieteisyys (historia ja etnologia) tuo käsittelyyn ainutlaatuista lisäarvoa, mitä korostaa edelleen tutkimuksen pitkä aikajänne. Lisäksi hankkeessa taustoitetaan ihmisen ja metsän kohtaamista tuomalla esille metsähistoriaan liittyviä ”perustietoja”, mikä tarkoittaa tällöin metsien käyttöön, metsänomistukseen, metsälainsäädäntöön, metsien parannukseen, metsäalan organisaatioihin ja metsäteollisuuden historiaan liittyviä kysymyksiä. Tutkimusta tullaan täydentämään myös tietolaatikoilla, joiden teemat syväluotaavat ihmisen ja metsän välistä suhdetta.

Hankkeen on määrä valmistua vuoden 2011 lopussa.

Tutkimuksen toteuttajat

Tutkimushankkeen johtajana toimii dosentti Heikki Roiko-Jokela (Jyväskylän yliopisto). Tutkijoina toimivat yhteiskuntatieteiden tohtori Jaana Luttinen (Jyväskylän yliopisto), valtiotieteiden tohtori Jaana Laine (Helsingin yliopisto), filosofian tohtori Janne Haikari (Jyväskylän yliopisto) ja filosofian maisteri Erkki Laitinen (Jyväskylän yliopisto). 

Hankkeen asiantuntijaryhmänä toimii emeritusprofessori Matti Leikola (pj. Helsingin yliopisto), professori Karl-Erik Michelsen (Lappeenrannan teknillinen yliopisto), professori Ilkka Nummela (Jyväskylän yliopisto), professori Hanna Snellman (Jyväskylän yliopisto) ja filosofian tohtori Leena Paaskoski (Lusto). 

Tutkimus toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, Helsingin yliopiston, Metsähistorian Seuran ja Luston kanssa. Tutkimusta hallinnoidaan ja koordinoidaan Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitokselta. 

Tutkimushanke jakautuu kolmeen kokonaisuuteen. Niiden teemat ja päätoimittaja/vastuulliset kirjoittajat ovat seuraavat:

Tutkimushankkeen osa-alueet

Päätoimittaja dosentti Heikki Roiko-Jokela

Osa 1. Metsä ihmisen arjessa: Metsän hahmottaminen ja haltuunotto (1500–1850)

Yhteiskuntatieteiden tohtori, filosofian maisteri Jaana Luttinen ja dosentti, filosofian tohtori Heikki Roiko-Jokela

”Metsä ihmisen arjessa” käsittelee metsäluonnon hahmottamista ja haltuunottoa keskiajalta 1800-luvun puoliväliin. Ajanjaksoa leimaa vähittäinen siirtyminen luontaistalouden käytännönläheisestä metsänkäytöstä metsien teolliseen hyödyntämiseen. 

Tutkimus lähtee liikkeelle keskiaikaisesta ihmisestä metsässä – tai ainakin metsän läheisyydessä. Keskiajalla metsän käyttö nivoutui pääasiassa ihmisen perustarpeiden tyydyttämiseen, kuten ravintoon (riista, marjat, sienet, rohdot), lämpöön ja suojaan (polttopuut, rakennustarvikkeet, turkikset, nahka) sekä erilaisten tarve-esineiden valmistamiseen (puiset työkalut, astiat). Metsä oli kiinteä osa ihmisen elämää ja elinympäristöä. Ihminen oli riippuvainen metsän antimista.

Valtion verotus- ja puolustuspolitiikka tehosti 1500-luvulta lähtien metsien hyödyntämistä. Talonpojat ansaitsivat veronmaksuun ja suolan ostamiseen tarvitsemansa rahat tervahaudoilla, kasken- ja hiilenpoltossa sekä tukinkaadossa. Metsien käyttö moninaistui. Erityisesti tervan voimistunut kansainvälinen kysyntä 1600-luvulta lähtien sekä saha- ja puutavaratuotteiden viennin kasvu seuraavalla vuosisadalla lisäsivät metsien käyttöä ja kytkivät suomalaiset osaltaan eurooppalaiseen talouskehitykseen.

Tutkimuksessa metsää lähestytään ihmisen käyttäytymisen, toiminnan ja ajattelun sekä niissä tapahtuneiden muutosten kautta. ”Metsä ihmisen arjessa” kertoo esimerkiksi metsästäjä-keräilijän, kaskeajan, miilunpolttajan ja tukinkaatajan toiminnasta metsässä, luonnon merkityksestä heille ja heidän käsityksistään metsästä. Tutkimuksessa kuvataan myös suomalaisen talonpojan kehittyminen itsenäisiksi metsänomistajiksi, kun vapaasta metsänkäytöstä ja varsin kollektiivisesta metsänhallinnasta siirryttiin isonjaon maanomistusjärjestelmään. Miten tämä näkyi ja vaikutti ihmisen suhteeseen metsään?

”Metsä ihmisen arjessa” kertoo myös ensimmäisistä Suomeen syntyneistä metsäalan yrityksistä ja yrittäjistä sekä metsän hyödyntämiseen ja hoitoon liittyneistä innovaatioista ja niiden omaksumisesta. Teoksessa kuvataan raaka-aineiden ja tuotteiden matkaa metsästä kaupunkien kauppiaille ja käsityöläisille sekä satamien laivanrakentajille ja -varustajille. Sahanomistajista syntyi Suomeen uudentyyppinen, kaupungin ja maaseudun välimaastossa toimiva liikemies- ja yrittäjätyyppi, ns. maalaisporvaristo.

Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota erilaisiin metsäntuotantovyöhykkeisiin, niiden muotoutumiseen ja kehitykseen: Sisä- ja Itä-Suomen kaskenpolttoalueeseen, Pohjamaan ja Kainuun tervanpolttoaluevyöhykkeeseen sekä rannikon laivanrakennus-, rautateollisuus- ja puutavaravyöhykkeisiin.

Elinkeinojen kilpailu metsävaroista johti 1700-luvulla metsänkäyttöä säännösteleviin määräyksiin. Valtion ohjailu lisääntyi ja rajoitti sekä yksityisten metsänomistajien että metsän raaka-aineita hyödyntävien yritysten toimintaa. Tutkimuksessa selvitetään metsänkäyttöön liittyneitä oikeuksia ja rajoituksia tapaoikeudesta ensimmäisiin erillisasetuksiin. Lisäksi analysoidaan monipuolisesti aikalaisten käsityksiä ja kannanottoja metsien tilasta, käytöstä ja harjoitetusta metsäpolitiikasta. Esille tulevat niin talonpoikaisten metsänomistajien, yrittäjien, viranomaisten kuin talousoppineiden ja muiden vaikuttajien keskenään usein hyvinkin ristiriitaiset mielipiteet. 

Tutkimuksessa analysoidaan metsään liitettyjä keskeisiä mielikuvia ja arvoja sekä niissä tapahtuneita muutoksia 1800-luvun alkupuolelle saakka. Käsitykset metsän merkityksestä ilmenevät esimerkiksi kansaperinteessä, tavoissa ja uskomuksissa. Mukana tarkastelussa ovat niin ajanjakson keskeiset talousopit, metsäpolemiikit kuin vaikkapa varhaisromanttiset koskemattoman luonnon ylistykset taiteessa.

Osa 2. Metsä ja elämän arki: Luontoistaloudesta kaupalliseen metsätalouteen 1850-1950

Filosofian maisteri Erkki Laitinen

Tutkimuksessa kohtaa kaksi päätasoa: metsänkäytön ja metsätalouden luonteen muutosta ja siihen vaikuttaneita tekijöitä käsittelevä makrotaso ja yksittäisiä ihmisiä, perhekuntia, sosiaaliryhmiä ja paikallisyhteisöjä käsittelevä mikrotaso. Tutkimuksen pääpaino on jälkimmäisessä – sen selvittämisessä, miten metsä, sen käyttö ja kokeminen liittyivät ihmisten arkiseen elämään. 

Tutkittavana ajanjaksona alueelliset ja paikalliset erot metsien käytössä ja metsän merkityksessä ihmisten elämässä olivat suuret. Siksi arjen tason tutkimisessa keskeisellä sijalla ovat alueellinen vertailu ja eri puolilta Suomea etsittävät esimerkit ihmisen ja metsän kohtaamisesta. Tutkimuksen perusnäkökulma on talous- ja sosiaalihistoriallinen, mutta siinä on mukana myös vahva kansatieteellinen ote.

Tutkimuskauden alussa Suomi oli lähes puhdas agraariyhteiskunta ja korostetusti vielä luontoistaloudessa elänyt yhteiskunta. Tutkimuskauden lopussakin Suomi oli agraarivaltainen yhteiskunta: lähes puolet väestöstä sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta, ja kolme neljäsosaa ihmisistä asui maaseudulla. Tämän vuoksi tutkimuksen pääpaino on maaseudulla ja sen tapahtumissa.

Metsänkäytön kannalta olennaisin muutostekijä tutkimuskaudella oli metsäteollisuuden läpimurto. Sahateollisuus kasvoi 1870-luvulla suurteollisuudeksi, ja puuhun perustuva massa- ja paperiteollisuus syntyi ja laajeni nopeasti 1900-luvun vaihteen molemmin puolin. Samaan aikaan syntyivät myös puunjalostuksen erikoisalat, kuten vaneri-, rulla-, tulitikku- ja huonekaluteollisuus sekä perinteisen tervanpolton korvannut terva- ja tärpättiteollisuus. Metsäteollisuuden läpimurtoa vauhditti liikenneolojen vallankumous: rautatieliikenteen synty ja rataverkon kasvu, vesiväyläverkoston rakentaminen ja vesikuljetustekniikan – erityisesti uiton – kehitys sekä autoistuminen ja maantieverkoston paraneminen. 

Tässä työssä ei tutkita metsäteollisuuden historiaa, mutta selittävänä taustamuuttujana sitä ei voi sivuuttaa, kuten ei liikenneolojen vallankumoustakaan. Metsäteollisuus ja liikenne vauhdittivat ratkaisevasti maaseudun siirtymistä luontoistaloudesta vaihdantatalouteen. Se toi maaseudulle runsaasti työtä ja puukauppatuloja. Vanha metsän kotitarve- ja moninaiskäyttö jatkui, mutta hiljalleen supistuen.

Suomi koki tutkittavana aikakautena suuren yhteiskunnallisen murroksen. Sen keskeisin tapahtuma oli maaseutuyhteisön sosiaalisen rakenteen muutos – tai pikemminkin murrosten sarja.  Sen päävaiheita olivat tilattoman väestön kasvu, torpparivapautus, asutustoiminta, tilaluvun kasvu ja pientilavaltaisen Suomen synty. Maaseudun suurimmat sosiaaliset patoutumat saatiin purettua 1930-luvulle tultaessa, mutta toisen maailmansodan jälkeen oli edessä vielä uusi murros: siirtoväen ja rintamasotilaiden asuttaminen. Kaiken tämän rinnalla Suomi teollistui ja kaupungistui.

Kaikki mainitut murrokset olivat sidoksissa metsään: sen omistukseen, sen tarjoamiin uudisraivausmahdollisuuksiin ja työtilaisuuksiin. Tutkittaessa metsää ja elämän arkea tapahtumahistorian taso sidotaan ajan virrassa muuttuvaan elinkeino- ja yhteiskuntarakenteeseen, maaseudun sosiaaliryhmiin ja niiden elinoloissa tapahtuneisiin muutoksiin – kokonaisvaltaisesti ja alueellisesti vertaillen. Kaupunkiväestön suhdetta metsään tarkastellaan lähinnä asumisen, polttopuuhuollon, puunjalostusketjun tarjoamien töiden ja virkistäytymisen kannalta.

Osa 3. Arki ja metsä: Metsän muuttuva merkitys 1950-2000 

Valtiotieteiden tohtori Jaana Laine ja filosofian tohtori Janne Haikari

Edellisissä osissa on tullut esiin, kuinka metsä on ollut tärkeä osa ihmisten jokapäiväistä elämää, tarjonnut taloudellista turvaa, ravintoa ja myös virkistystä. Yhteiskunta ja sen ohella ihmisten suhde metsään muuttui oleellisesti sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Yhä harvemmat olivat suoraan tekemisissä metsän kanssa. Tässä osiossa analysoidaan, miten metsän ilmeneminen suomalaisessa arjessa on muuttunut 1950-luvulta alkaen. Metsän merkitystä tarkastellaan monipuolisesti. Tutkimuksessa ei rajoituta vain fyysisen metsäalueen piiriin, vaan metsän vaikutusta arkielämään selitetään myös taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen näkökulmien avulla. Menneisyyden analysoinnin ohella tavoitteena on myös selittää, miten paljon metsä ja sen tuotteet edelleen näkyvät suomalaisessa arjessa.

Tutkimuksen alussa pohditaan suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä kehityslinjoja suhteessa metsään ja metsätalouteen toisen maailmansodan jälkeen. Näistä käsitellään muutoksia väestön maantieteellisessä ja ammatillisessa sijoittumisessa, infrastruktuurissa sekä taustoitetaan yleisesti metsän roolia yhteiskunnan toiminnassa ja taloudessa. Arjen tarkastelussa kohteena ovat metsän merkitys kodissa, ravinnossa, kodin askareissa, työssä ja vapaa-ajassa. Keskeistä on metsätalouteen liittyvien töiden raju vähentyminen suomalaisten arjessa. Vapaa-ajan osalta tarkastellaan metsää vapaa-ajanviettopaikkana, mm. luontomatkailun, metsästyksen ja mökkiasutuksen kautta. Tutkimuksen lopussa painopiste on elinympäristössä ja metsän merkityksessä viihtyisyyden ja turvallisuuden luomisessa. Tekstissä nostetaan esiin metsien taloudellisen käytön aiheuttamia ristiriitoja ja metsäteollisuuden ympäristövaikutuksia. Lopuksi arvioidaan metsän merkitystä tulevaisuudessa.

Lisätietoja tutkimushankkeesta:
Dosentti Heikki Roiko-Jokela, Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto, heikki.roiko-jokela@jyu.fi, puh. 040 5574831
Julkaistu: 27.03.2009