Halla-yhtiön tulo Saimaalle

maanantai tammikuun 10. 2011

Norjalaisten kauppa- ja sahamiesten omistama Hallan höyrysaha valmistui Kotkan Hallansaarelle vuonna 1876, kuudentena Kotkaan ”suuren tukkihuimauksen” aikana rakennetuista kahdeksasta sahasta. Jorma Ahvenainen kuvaa yhtiön alkua näin: ”Aslak Holmsen toimi sahanpaikan sekä kruununmetsien tukkikonsession välittäjänä sahahankkeen takana olevalle norjalaistoiminimelle N. Otterstad & Co, joka sahalleen otti Suomessa osakeyhtiön muodon nimellä Halla Aktiebolag. Kuusikehäisen Hallan sahan kapasiteetti oli noin 60 000 m3. - - Halla-yhtiö rakensi Kotkan ensimmäisen selluloosatehtaan sahan yhteyteen vuonna 1903.” Jo tätä ennen yhtiö oli ostanut C.H. Ahlqvistilta, Kotkan sahateollisuuden pioneerilta, Jumalniemen sahan Kymijoen Korkeakosken haaran suulta.

Halla-yhtiö ryhtyi hankkimaan tukkeja sahalleen aluksi Kymijoen vesistöstä. Kun kilpailu tukeista kiristyi, Halla siirtyi hankkimaan tukkeja myös Saimaalta. Näin oli menetellyt toinenkin Kotkan norjalaisista saha-yhtiöistä, W. Gutzeit & Co, jo vuonna 1890.

Halla aloitti ”Saimaan valloituksensa” varovasti. Aluksi se rakensi Puulaveden rannalle Otavaan, siis Kymijoen vesistön Mäntyharjun reitin varrelle höyrysahan vuonna 1891. Saha kuitenkin paloi neljä vuotta myöhemmin, mutta se rakennettiin uudelleen. Samana vuonna 1895 Halla alkoi hankkia puuta Saimaan alueelta. Siihen saakka Otavan saha oli saanut tukkinsa Puulaveden alueelta ja Mäntyharjun reitin ylävesistä. Nyt osa sahan tarvitsemista tukeista ostettiin Saimaan rannoilta, hinattiin tai aluksi varpattiin Mikkeliin, jossa tukit nostettiin rautatievaunuihin sekä kuljetettiin noin parinkymmenen kilometrin matka Otavan satamaan.

Näitä Saimaan kuljetuksiaan varten Halla tilasi helsinkiläiseltä J.D. Stenbergin konepajalta varppaajan, joka valmistui keväällä 1896 ja sai nimen Otava II. Elokuussa yhtiön työnjohtaja Wallén raportoi Kotkaan: “Saan ilmoittaa että Mikkeliin on tullut Tohmajärven tukit sekä yksi lautta sisältäen noin 14.000 mäntyä ja kuusta viime mainitun lautan Otava II hinasi Savonlinnasta, ponttoni lautan päällikkönä on Laurikainen lautassa on n. 13.000 mäntyä ja se on Puumalassa minkä lautan Otava II noutanee tällä viikolla kotiin. Viisi lauttaa on Savonlinnan yläpuolella joista kaksi varmuudella on Warkauden alapuolella ja kaksi lauttaa nyt Warkaudessa, viidennestä en ole varma onko se Warkauden ylä vai alapuolella.” - Vaikka konevoimaa oli saatu avuksi, Halla joutui vielä useita vuosia turvautumaan myös hevosponttuisiin tukkiensa kuljetuksissa.

Seuraavaksi Halla-yhtiö päätti siirtyä nippu-uittoon – nytkin Gutzeitin esimerkin innoittamana. Yliheittäjätyyppinen niputtaja, joka sai nimen Otava III, valmistui kesäkuussa 1897.  Pian tämän jälkeen Halla alkoi toimittaa osan Saimaalta hankkimistaan tukeista Kotkaan, Hallan sahan käyttöön. Nämäkin tukit siirtokuormattiin Mikkelissä rautatievaunuihin. Kun Kotkaan menevien tukkien määrä alkoi kasvaa, ei hinauskalusto enää riittänyt, vaan hinaaja-aluksia jouduttiin hankkimaan lisää. 1900-luvun ensikymmenellä hankittiin kuusi hinaajaa lisää sekä toinen niputtaja Saimaalle. Vuodesta 1905 lähtien alusten nimet muutettiin muotoon Halla ja roomalainen numero; esimerkiksi Otava II:sta tuli Halla IX.

Vuonna 1903 Halla osti Saksalan höyrysahan Mikkelistä sekä rakensi sahan yhteyteen telakan ja laivastotukikohdan. Yhtiön omistukseen tuli toinen saha Saimaalta, kun vuonna 1906 ostettiin Kuopion lähellä sijainnut Karhon saha Oy Gust. Raninilta.

Hallan tukinhankinta lisääntyi entisestää, kun yhtiö rakensi vuonna 1909 tukkien siirtoradan Saimaan ja Kymijoen vesistön välille. Gutzeitillahan sellainen oli ollut vuodesta 1891 alkaen. Tämä ns. Honkataipaleen tukkirata koostui neljästä osiosta. Aluksi tukkiniput siirrettiin höyryvinssin voimin Suomenniemen ja Ristiinan rajamailla sijainneen Orraintaipaleen kannaksen yli rakennettua siirtorataa myöten Kuolimojärveen. Sieltä niput hinattiin Kuolimon luoteisnurkkaan, Honkataipaleeseen, jossa ne nostettiin toiselle siirtoradalle, nyt 5 kilometriä pitkälle kaperaiteiselle rautatielle, jota myöten höyryveturi veti tukkivaunut Mäntyharjun Kallaveteen. Sieltä Hallan hinaajat vetivät niput Pyhäkoskelle, jossa Kymin Uittoyhdistys otti ne hoitoonsa ja toimitti irtouittona Kotkaan.  

Honkataipaleen rata oli käytössä vuoteen 1975 saakka, ja enimmillään sen kautta kuljetettiin yli 0,5 milj. tukkia. Vuonna 1916 Halla-yhtiö oli kuitenkin siirtynyt Kymi-yhtiön omistukseen ja noihin aikoihin Saimaalla oli toistakymmentä Halla-hinaajaa ja niputtajaa.

Halla-yhtiön hinauksista Saimaalla on kirjoitettu tarkemmin Suomen Höyrypursiseura ry:n vuosijulkaisussa "Korsteeni" vuonna 2010. Kirjoitus on osa koko Suomea koskevan uiton historian selvitystä, jota Esko Pakkanen on tehnyt noin 10 vuoden ajan. Metsämiesten Säätiö on rahoittanut selvitystä, jonka alustavia tuloksia julkaistiin jo vuonna 2004 Luston sekä Suomen Uittajainyhdistyksen rahoittamassa kirjassa "Antaa pölkyn juosta". Maamme uiton historia hieman laajempana valmistuu muutaman vuoden kuluttua.

Pakkasen uittohistoriaa käsitteleviä kirjoituksia on julkaistu myös muissa Korsteeneissa sekä Luston vuosijulkaisuissa sekä sitä koskevia esityksiä pidetty Metsähistorian Seuran sekä Saimaan Purjehdusmuseoyhdistyksen seminaareissa ja muissa tilaisuuksissa.

Lisätietoja:

Esko Pakkanen, pakkanen.esko(at)gmail.com, puh. 0400 783 433