Kirkkometsien merkitys Pohjois-Etiopian luonnonmetsien ennallistamiselle ja suojelulle

keskiviikko tammikuun 20. 2010

Metsämiesten säätiö on rahoittanut metsäekologian alaan kuuluvaa pro gradu –työtäni The Role of Sacred Forests in Forest Rehabilitation and Conservation in the Amhara Region, Northern Ethiopia. Teen pro gradu -työtäni Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselle. Työn tarkoitus on selvittää, miten kirkko- ja luostarimetsät soveltuvat ennallistamisen mallimetsiksi. Tätä tutkitaan tarkastelemalla muun muassa:

  • Millaisia ovat kirkko- ja luostarimetsien luontainen uudistuminen ja monimuotoisuus?
  • Mitkä ovat sekä sosiaalisesti että ekologisesti kestäviä, ennallistamiseen soveltuvia endeemisiä puulajeja?
  • Mikä vaikutus on pyhyydellä, uskonnolla ja kirkolla metsien suojelussa?

Etiopiassa on jäljellä arviolta kolme prosenttia luontaisista metsistä. Valtaosa näistä metsistä on kuivaa tai kosteaa afro-montaanista metsää. Lähes kaikki Amharan alueen jäljellä olevat metsät ovat niin sanottuja pyhiä kirkko- ja luostarimetsiä. Ne sijaitsevat Tewahido ortodoksikirkkojen ja -luostareiden ympärillä ja muodostavat pienten yksittäisten metsikköjen mosaiikin. Amharan alueen kirkkometsiä on tutkittu vähän. Edelliset tutkimukset ovat keskittyneet näiden metsiköiden ekologisiin piirteisiin. Pyhyyden merkitystä metsien säilyttämiselle tai pyhyyden hyödyntämistä metsien suojelussa ei ole ennen tutkittu.

Tutkimusaineisto on kerätty Pohjois-Etiopiassa Amharan alueella kesällä 2008. Aineisto kerättiin neljästä kohteesta ja yhdestä vertailukohteesta. Työ sisältää sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Tutkimusta varten haastateltiin muun muassa kirkon työntekijöitä, kirkon hallinnollista johtoa ja paikallisia asukkaita.

Alustavien tulosten perusteella voidaan sanoa, että metsien pyhyys on tärkein syy tutkittujen, lailla suojaamattomien metsien olemassa ololle. Tewahido ortodoksit uskovat, että kirkko- ja luostarimetsien puut ovat kirkkojen ja luostareiden koruja: ilman näitä puita rukoukset karkaavat taivaalle. Paikalliset ihmiset pelkäävät puiden kaatamisesta aiheutuvia seuraamuksia:  maallista rangaistusta,  jumalan rangaistusta sekä julkista häpeää.

Ennakko-oletusten vastaisesti pyhät metsät eivät olleet luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, vaan kirkon työntekijät saattoivat käyttää metsiä jopa intensiivisesti. Kirkko- ja luostarimetsistä saatiin poltto- ja rakennuspuiden lisäksi muun muassa riistaa sekä villihedelmiä. Kolmessa neljästä metsästä oli peltometsäviljelyn eri muotoja ja karjanlaidunnusta. Kaikissa kohdemetsissä oli vieraslajeja, kuten eukalyptusta. Tutkimustulokset viittaavat, että jäljellä olevien metsien suojelutarve ja ennallistaminen ovat ensisijaisia toimenpiteitä, ennen kuin kyseisiä metsiä voidaan hyödyntää metsien ennallistamisen mallimetsinä.

Lisätietoja:

Terhi Evinen, terhi.evinen(at)helsinki.fi