Metsätalousinsinöörien ja metsänhoitajien kokemat koulutuksen kehittämistarpeet

maanantai, 30.03.2015

Oppimistulokset ja niiden mittaaminen metsäalan korkeakoulutuksessa -väitöskirjatutkimuksessa käytetään aineistona vuonna 2011 toteutettuja kyselyjä vuosina 2000-2008 valmistuneille metsätalousinsinööreille (n=261) sekä maatalous- ja metsätieteiden maistereille (metsänhoitajat, n=259) ja haastatteluja, joihin osallistui 30 maatalous- ja metsätieteiden maisteria. Kyselyyn vastanneista metsätalousinsinööreistä lähes 90 % työllistyi metsäalalle.

Metsätalousinsinöörikoulutuksessa tarjotaan tutkimuksen tulosten perusteella vahva perussubstanssiosaamisen taso. Työssä tarvittavaa osaamista karttui kyselyyn vastanneiden arvioiden perusteella eniten työelämästä, toiseksi eniten metsätalousinsinöörikoulutuksesta ja kolmanneksi eniten lisäkoulutuksesta. Kehittämistarpeita metsätalousinsinöörikoulutuksen osalta tuli esille erityisesti yleisissä työelämätaidoissa kuten lainsäädännön tuntemuksessa, viestintätaidoissa ja esimiestaidoissa. Oppilaitoskohtaiset erot oppimistuloksissa olivat niin merkittäviä, että koulutuksen järjestäjäkohtainen kehittämistyö käynnistettiin vuonna 2014 Metsämiesten Säätiön rahoituksella Työtehoseuran ja Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteishankkeena.

Tehtäväkentän laaja-alaistuminen on näkyvissä metsätalousinsinöörien työssä. Työnkuvat laajenevat ja tehtävät monipuolistuvat, uusia osaamisen alueita tulee osaksi metsäalaa ja oman osaamisen päivittäminen on osa ammatin vaatimaa kompetenssia. Lähes kolmasosa metsäalalla työssä olleista metsätalousinsinööreistä koki työnsä olevan saamaansa metsätalousinsinöörikoulutusta vaativampaa. Työnsä koulutustaan vaativammaksi kokeneet sijoittuivat metsäteollisuuden tai metsänhoitoyhdistyksien palvelukseen, ja työtehtävät olivat enimmäkseen johtotehtäviä, puunoston tai puunkorjuun ja logistiikan tehtäviä. Päivittääkseen ja täydentääkseen omaa osaamistaan metsätalousinsinöörit osallistuivat ammattikorkeakouluopintojensa jälkeen lisäkoulutukseen, mm. opettajan pedagogisiin opintoihin, metsäalan lakikoulutuksiin ja johtamisen opintoihin.

Kyselyyn vastanneista metsänhoitajista puolet työskenteli metsäalalla, vajaa viidesosa metsäalaan liittyvällä alalla ja reilu neljäsosa metsäalan ulkopuolella. Eniten työssä tarvittavaa osaamista metsänhoitajat kokivat saaneensa työelämästä, toiseksi eniten hankkimastaan lisäkoulutuksesta ja kolmanneksi eniten metsäalan yliopistokoulutuksesta. Maisteriopintojen jälkeiseen koulutukseen oli osallistunut 72 % kyselyyn vastanneista metsänhoitajista. Opinnot sisälsivät erikoisammattitutkintoja (mm. johtamisen, paikkatiedonhallinnan ja ammatillisen opettajakoulutuksen opintoja), toiseen korkeakoulututkintoon tähtääviä opintoja (mm. kauppatieteet, biologia, kasvatustieteet ja hallintotieteet) sekä metsäalan tieteellisiä jatko-opintoja.

Metsänhoitajille tehdyissä haastatteluissa nousi esille koulutuksen aikainen vaikeus löytää omaa paikkaa metsäalalla. Kontaktit metsäalaan puuttuivat, niitä ei saanut rakennettua opiskeluaikaisten harjoittelujen kautta eikä omia opintoja osattu koostaa metsäalan tarpeisiin sopiviksi. Metsäalalla työskentelevistä metsänhoitajista reilu kolmasosa koki metsäalan opintojen ja työtehtäviensä kohtaavan vain osittain tai ei lainkaan ja reilu viidesosa koki työskentelevänsä koulutustasoaan alemman tason tehtävissä. Työtehtävät olivat tällä ryhmällä enimmäkseen hallinnollisia, puunhankinnan ja metsänhoidon sekä neuvonta- ja asiakaspalvelutehtäviä.

Metsänhoitajat kokivat oman työllistymisensä näkökulmasta erittäin tärkeäksi hankkimansa työkokemuksen. Työkokemus sisälsi sekä opiskelun aikaiset harjoittelut että muun opiskeluaikaisen työskentelyn. Tärkeää oli saada jo opiskeluaikana kontakteja työnantajiin sekä tuntumaa metsäalan työtehtäviin. Metsänhoitajien kokemusten perusteella työharjoittelujen sijoittuminen todellisiin metsäalan tehtäviin, harjoittelun oikea-aikaisuus opintovaiheeseen nähden sekä opiskelijan oma päämäärätietoisuus lisäsivät opiskelun aikaisten harjoittelujen merkitystä koulutuksen jälkeisessä työllistymisessä. Tärkeänä kehittämiskohteena metsänhoitajakoulutukselle tutkimukseen osallistuneet metsänhoitajat näkivät työelämäkytkösten lisäämisen (mm. enemmän harjoittelupaikkoja metsäalan yrityksiin ja hyödyntää metsäalan yrityksissä työskentelevien asiantuntemusta
kouluttajina) sekä paremman opintojen ohjaamisen.

Väitöskirjatutkimus on jatkoa Helsingin yliopiston hallinnoimalle Metsäalan korkeakoulutuksen oppimistulokset ja työelämä -tutkimushankkeelle. Tutkimusta rahoittaa Metsämiesten Säätiö.

Lisätietoja:

Tutkija Riitta Kilpeläinen, Helsingin yliopisto, riitta.sm.kilpelainen(at)helsinki.fi

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 4 - 6 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.