Opiskelijavaihto Chukyon yliopistossa, Japanin Nagoyassa

maanantai maaliskuun 19. 2012

Helsingin yliopiston metsäekologian pääaineopiskelija Tero Sivonen osallistui 9.2011.-7.2012. kansainväliseen opiskelijavaihtoon Chukyon yliopistossa, Japanin Nagoyassa. Opiskelijavaihdon tarkoitus oli parantaa kielitaitoa (japani, englanti) ja kansainvälisten kulttuurien ymmärrystä monikansallisessa vaihto-ohjelmassa. Kohdeyliopisto tarjosi opiskelijalle lisäksi mahdollisuutta kv-kommunikaation kurssikokonaisuuksiin sekä kansainvälisiin business opintoihin. Opiskelijavaihto suoritettiin ISEP-vaihto-ohjelman kautta.

Ehdottomasti suurin hyöty vaihtovuodesta on ollut kielitaidon ja itseluottamuksen karttuminen kansainvälisissä vuorovaikutustilanteissa. Opinnoista noin 65 % suoritettiin englanniksi, loput japaniksi (+ kaksi kurssia ranskaksi), eikä kukaan opetushenkilökunnasta puhunut sanaakaan suomea. Tilanteeseen oli siis vain pakko sopeutua ja kielitaito kiitti. Lisäksi ystäviä tuli tehtyä ja kontakteja luotua ympäri maailmaa.

Metsäalan opiskelijalle Japani on mielenkiintoinen, joskaan ei tavanomaisin vaihtokohde. Vuoristoisen maan pinta-alasta n.69 % on metsää, mutta hakkuuolosuhteet ovat aivan toista luokkaa kuin tasaisessa Suomessa. Japani tuokin suuren osan käyttämästään puutavarasta ulkomailta, mm Suomesta. Taas toisaalta japanilaisten suhtautuminen luontoon ja metsään on syvällinen, jopa shintolaisen henkevä ja kunnioittava. Luonto on sekä suomalaiselle että japanilaiselle tärkeä. Kuitenkin, siinä missä suomalaisilla ainakin suurimmalla osalla on vielä ”juuret maaseudulla” Japanissa tämä on alati harveneva ilmiö. Tasaisen maan vähyys ja suuri väkiluku on johtanut keisarikunnan hallitsemattomaan kaupungistumiseen ja sitä kautta myös juurien ja luontoyhteyden kadottamiseen. Opiskelijan on ollut mielenkiintoista seurata ja vertailla Suomen ja Japanin suhdetta metsään.

Suomalaisille metsä on tuttu. Se on sekä tulonlähde että virkistyspaikka. Siellä metsästetään ja haetaan puuta. Sitä kunnioitetaan, muttei pelätä. Japanilaisille metsä sen sijaan on vieras, mystinen ja arvaamaton. Japanilainen ei halua mennä metsään yksin vaan menee sinne aina seurassa, turvallisesti. Kansakunta onkin, joitain vuoristoseutujaan lukuun ottamatta, hyvin tehokkaasti irtautunut vanhasta vuorovaikutusperinteestään metsiensä kanssa viimeisen 60 vuoden aikana ja nuorempi sukupolvi on autuaan tietämätön siitä miten metsäisillä vuorilla eletään ja selvitään.
Opiskelijan, opintojen ohella tekemät havainnot näiden kansojen metsäsuhteesta ovat sekä mielenkiintoisia että huolestuttavia. Tieto vanhoista taidoista ei saisi vaipua unholaan tulevaisuudessakaan, vaikka kehitys kuinka kehittyisi.

Metsämiesten Säätiö on tukenut vaihtohanketta apurahan muodossa.

Lisätietoja:

Metsäylioppilas Tero Sivonen, Helsingin yliopisto, tero.sivonen(at)helsinki.fi, puh. 050 375 6084