Työhyvinvointiin panostus ja palautumisen turvaaminen nuorentavat ikääntyvän metsurin verisuonistoa

keskiviikko, 26.02.2014

Tutkimuksessa todettiin , että standardoitu hyvinvointikysely ja tavoitteellisesti suunniteltu elintapavalmennus ovat toimiva työkalu kohdentamaan työkykyä ja valtimoterveyttä ylläpitäviä toimenpiteitä. Työterveyshuollon toteuttamaan fysiologiseen työkuormituksen ja palautumisen arviointiin on tärkeä liittää toimialan erityispiirteet huomioon ottava palaute. Ikääntyvien metsureiden valtimoterveyteen vaikuttavat muutkin kuin perinteiset riskitekijät, kuten tupakointi, korkeat rasva-arvot ja veren sokeri. Erityisesti riittämätön palautuminen on otettava huomioon työkyvyn ja terveyden riskitekijänä. Oikeat toimenpiteet oikeaan aikaan parantavat koettua palautumista, vähentävät stressiä ja kohentavat valtimoiden kuntoa ikääntyvilläkin metsureilla. Tässä tutkimuksessa metsureiden valtimoikä nuorentui keskimäärin neljä vuotta vuoden seurannan aikana.

Tutkimuksessa seurattiin riskiryhmään kuuluville annetun yksilöllisen ohjauksen vaikutuksia verisuoniterveyden, aineenvaihdunnan, stressin ja palautumisen fysiologisiin ja biokemiallisiin osoittimiin vuoden seuranta-aikana. Hankkeessa selvitettiin myös verkostoituneen toimintamallin (yritys, työntekijät, hyvinvointipalvelujen tuottaja, työterveyshuolto) toimivuutta ja vaikuttavuutta verisuoniterveyden ylläpitämisessä ikääntyvillä metsureilla. Kohderyhmänä oli Silvesta Oy:n 40 metsuria. Pohjola Terveys suoritti hyvinvointikyselyn koko henkilökunnalle ja vastasi henkilökohtaisesta elintapavalmennuksesta. UPM työterveyshuolto kohdensi tutkittavien valintaa
riskiryhmään sekä mittasi sykevälivaihtelumenetelmää käyttäen työkuormitusta ja siitä palautumista. Palautteessa kiinnitettiin erityistä huomiota palautumiseen ja riittävään unen saantiin. Työterveyslaitos vastasi verisuoniterveyden biokemiallisista ja fysiologisista mittauksista.

Mittaukset toteutettiin loppusyksystä 2013 ja 2014 kolmella eri paikkakunnalla etelä-, itä- ja keski- Suomessa. Kaikki tutkittavat olivat miehiä. Tutkittavien keski-ikä oli ennen interventiota 53 vuotta ja 73 % heistä oli yli 45 -vuotiaita. Tupakoinnin tai liikunta-aktiivisuuden osalta ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tupakoivia oli noin kolmannes tutkittavista ja yli 50 % harrasti vapaa-ajan liikuntaa useammin kuin kaksi kertaa viikossa. Sekä ennen että jälkeen intervention hieman yli puolet metsureista koki työpäivät ainakin ajoittain fyysisesti raskaiksi tai erittäin raskaiksi. Sekä ennen interventiota että sen keskimääräinen energiankulutus oli 8 tunnin aikana oli 3,5- 4,5 MET (metabolinen ekvivalentti) ja yksittäisten työtehtävien aikana energiankulutus saattoi olla 7-8 MET. Työ on siis keskiraskasta/raskasta sekä yksittäisten työtehtävien osalta erittäin raskasta, joka edellyttää etenkin ikääntyviltä metsureilta (> 50 vuotta) ikäisensä miesväestön keskitasoa parempaa kestävyyskuntoa. Terveyden ja jaksamisen kannalta tavoitetaso voisi olla 9,5 - 10 MET.

Kohtalaista tai voimakasta stressiä koki 24 % tutkittavista ennen interventiota ja 18 % seurantavaiheessa. Hyvää palautumista työpäivän jälkeen kokevien osuus nousi 15 %:sta ja 38 %:iin intervention myötä. Koholla oleva syljen iltakortisoli viittaa huonoon palautumiseen. Kortisolin perusteella riittämättömästi palautuneiden osuus laski 46 %:sta 36 %:iin. Toinen elimistön stressiä kuvastava kortisolimuuttuja on aamuvasteen voimakkuus. Siinä stressilöydösten osuus laski 56 %:sta 46 %:iin. Fysiologiset tulokset tukevat koetun palautumisen paranemista intervention aikana.

Verisuonten jäykistyminen ennen ahtauttavien kalkkien muodostumista on osittain palautuva muutos. Jäykkyyttä arvioitiin sydämestä lähtevän pulssiaallon etenemisnopeuden mittauksella. Mikäli verisuonisto on jäykkä, nopeus on suuri levossakin. Elastinen suoni pehmentää aallon etenemistä ja nopeus hidastuu. Elintavat ja lääkitys voivat vähentää jäykkyyttä, mikäli korjaaviin toimenpiteisiin päästään ajoissa. Selvä suurten suonten jäykistyminen todettiin ennen interventiota 36 %:lla, alkava jäykistyminen 33 %:lla ja normaali tilanne 31 %:lla tutkittavista. Intervention jälkeen selvän jäykkyyden löydös oli pudonnut 26 %:iin ja normaalien osuus noussut 52 %:iin. Toisella tekniikalla mitattiin valtimon sisäseinämän kykyä laajentua paineen noustessa.Tässä mittauksessa selvästi poikkeavien löydösten osuus putosi 13 %:sta 2 %:iin ja normaalien tulosten osuus kasvoi 59 %:sta 72 %:iin. Todennäköisesti tapahtuu vaiheittaista siirtymistä selvästä jäykkyydestä lievään ja lievästä normaaliin.

Verisuonten kuntoa seurattiin myös arvioimalla ns. valtimoikä. Se on verisuonten jäykkyys verrattuna laajan viiteaineiston iän mukaiseen viitearvoon. Ennen interventiota metsureiden valtimoikä oli 52,4 vuotta eli vastasi jokseenkin heidän kalenteri-ikäänsä. Intervention jälkeen verisuoni-iän keskiarvo oli parantuneen valtimokunnon seurauksena pudonnut 48 vuoteen eli laskua oli 4 vuotta. Tutkittavien veren sokerin, kokonaiskolesterolin tai lepoverenpaineen keskiarvotasot eivät muuttuneet merkittävästi intervention aikana. Stressiin ja huonoon palautumiseen liittyvän, hiljaista tulehdusta veressä heijastavan CRP arvon osalta, riskitasolla olevien osuus laski 25 %:sta 14 %:iin.

Lisäksi erillisenä hankkeena verrattiin syketallentimilla ja 3-kanavaisella EKG- laitteella kerätyn sykevälilöydöksen yhteneväisyyttä. Stressiina ja fyysiseen rasitukseen liittyvä sykettä ja sykevälivaihtelua menetelmät tunnistivat käytännön työn kannalta samalla tarkkuudella.

Metsämiesten Säätiö tuki hanketta, joka on osa Metsähyvinvointi -ohjelmaa.

Lisätietoja:

LT, erikoislääkäri Harri Lindholm, Työterveyslaitos, harri.lindholm(at)ttl.fi

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 4 - 6 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.