Nykyisiä harvennusohjelmia muokkaamalla voidaan löytää kustannustehokkaita tapoja lisätä lahopuuta talousmetsiin

tiistai, 23.10.2012

Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan metsätieteiden osastolle tehdyn pro gradu -työn tarkoituksena oli selvittää miten kuusikon harvennusohjelman valinta, istutustiheys ja kiertoaika vaikuttavat sen puuntuotannon kannattavuuteen sekä kertyvään lahopuun määrään.

Tutkimuksen tulosten perusteella kuusitalousmetsiin voidaan tuottaa tai lisätä monimuotoisuuden kannalta tärkeää lahopuuta muuttamalla istutustiheyttä, pidentämällä kiertoaikoja ja muokkaamalla nykyisiä harvennusohjelmia. Tulokset osoittivat, että harvennusajankohtia viivästyttämällä ja harvennusvoimakkuutta keventämällä voidaan löytää kustannustehokkaita menetelmiä lahopuun lisäämiseksi.

Tutkimus vahvisti myös aikaisempia tutkimuksia ja niiden myönteisiä tuloksia harventamattomuuden kustannustehokkuudesta lahopuun lisäämismenetelmänä. Tuloksista kävi lisäksi ilmi, että tekolaho ja kiertoajan pidentäminen näyttäisivät olevan yleisesti kustannustehottomia tapoja lisätä lahopuuta kuusitalousmetsissä. Tekolahon tuottaminen osoittautui kuitenkin varmaksi tavaksi tehdä lahopuuta.

Tutkimus oli hyvin ajankohtainen, sillä monimuotoisuuden säilyttämisestä on tullut yksi tärkeimmistä kansainvälisen metsätalouden tavoitteista. Uusien arvojen ja asenteiden sekä kansainvälisten sopimusten myötä myös boreaalisten metsien monimuotoisuuden näkökulmaan on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Kotimaisessa tutkimuksessa, ja sitä kautta myös metsienkäsittelyssä, etenkin uhanalaisille lajeille tärkeän lahopuun merkitys on korostunut.

Suomessa metsien käsittely perustuu Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksiin. Tästä huolimatta metsienkäsittelyn yhteydessä talousmetsistä poistuu lahopuuta kuitenkin aikaisempaa enemmän, mm. lisääntyneen energiapuukorjuun johdosta. Lahopuun merkitystä monimuotoisuuden kannalta on tutkittu paljon, mutta lahopuun lisäämisen/tuottamisen kustannustehokkuuden arvioiminen on jäänyt tutkimuksissa vähemmälle.

Tutkimuksessa selvitettiin neljän erilaisen, toisistaan poikkeavan kuusitalousmetsän harvennusohjelman valinnan vaikutusta puuntuotannolliseen kannattavuuteen ja lahopuun määrään. Tapion Hyvän metsänhoidon suositusten mukaista harvennusohjelmaa varioitiin harvennusvoimakkuutta keventämällä ja harvennusajankohtaa viivästämällä, tuottamalla tekolahoa sekä jättämällä metsiköt kokonaan harventamatta. Harvennusohjelmia tarkasteltiin kolmessa eri istutustiheydessä (1 500, 2 000 ja 2 500 taimea/ha) uudistetussa lähtömetsikössä. Vaihtoehtoiset kiertoajat ovat lyhyt kiertoaika (60 vuotta) ja pitkä kiertoaika (90 vuotta).

Tutkimuksen kuusikoiden kasvupaikkatyyppeinä olivat tuoreiden kivennäismaiden MT- kuusikot Itä-Suomessa, tarkemmin Joensuussa. Tutkimuksen aineisto ja harvennusohjelmien simuloinnit toteutettiin MOTTImetsänkasvatusohjelmalla. Lahopuun lisäämisen kustannustehokkuutta tarkasteltiin vertailemalla vaihtoehtoisia harvennusohjelmia Tapion lyhyen kiertoajan (60 vuotta) mukaiseen harvennusohjelmaan, istutustdeltään kolmessa erilaisessa lähtömetsikössä.

Metsämiesten Säätiö rahoitti pro gradu -työtä.

Lisätietoja:

Maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti Antti Nurmi, Itä-Suomen yliopisto,
annurmi(at)student.uef.fi, puh. 040 8432 873

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 4 - 6 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.