Päästöyksiköiden kauppa vapailla markkinoilla lisääntyy kilpailun epätäydellisyydestä huolimatta

torstai huhtikuun 25. 2013

Puhtaasti vapaaehtoisuuteen perustuvien päästömarkkinoiden kansainvälinen markkinasegmentti oli vuonna 2011 noin 444 miljoonaa euroa, jossa kasvua edelliseen vuoteen oli noin 33 %. Valtaosa vapaitten markkinoiden päästöyksikkökaupasta käytiin vakioimattomilla toimitussopimuksilla, joissa kaupankohteena oli valmis rekisteröity päästöyksikkö tai vielä hankemekanismin tuotantoprosessissa oleva rekisteröimätön päästöyksikkö. Suomessa päästöyksiköiden kaupankäynti on vielä vähäistä. Markkinoiden kilpailullinen epätäydellisyys tuli esiin muun muassa siten, että yksittäisen hankekehittäjän toiminnalla oli näkyvä vaikutus hintaan, eivätkä päästöhankkeet olleet ostajan kannalta samanlaisia.

Nämä ovat tuloksia Helsingin yliopistossa tehdystä Pro gradu -tutkielmasta Metsähiilihankkeisiin perustuvien päästöyksiköiden kauppa vapaaehtoismarkkinoilla, jossa selvitettiin, kuinka hyvin vapaaehtoiset päästömarkkinat täyttivät täydellisen kilpailun ehdot. Markkinoiden analyysin pohjaksi tutkielmassa tutkittiin teoriaa hinnan muodostuksesta, täydellisestä kilpailusta ja kilpailullisista markkinoista. Empiriaosuudessa analysoitiin päästöyksikön luomista, hankeprosessia, todentamista ja markkinapaikkoja. Tutkimus perustui kirjallisuuteen ja tutkimukseen oli valikoitu standardeja, markkinapaikkoja ja hanketyyppejä niiden suosituimmuuden tai metsään liittyvien ominaisuuksien perusteella.

Täydellisesti kilpailtujen markkinoiden ominaisuuksiin kuuluu muuan muassa, että kaikkien myyjien hyödykkeiden täytyy olla samanlaisia eli riittävän homogeenisia. Tämän kaltaisessa tilanteessa ostajalla ei ole mitään syytä pitää yhden myyjän tuotetta toisen myyjän tuotetta parempana. Jos tuote on erilainen, sen tulee näkyä tuotteesta maksettavassa hinnassa. Metsään perustuvissa päästövähennyshankkeissa päästömarkkinoiden myyjä, eli hankkeen kehittäjä, voi määrätä myytävän yksikön hinnan tai muuttaa tarjoamaansa määrää, sillä metsähankkeessa luodulle päästöyksikölle ei välttämättä löydy korvaavaa, ominaisuuksiltaan samanlaista yksikköä.

Samalla alueella hanketta voi olla kehittämässä useitakin eri tavalla hankettaan erilaistavia hankekehittäjiä. Erilaistaminen voi perustua muun muassa hankkeen sijaintiin, metsänhoitomenetelmän käyttöön, standardoimismenetelmään, markkinapaikkaan, markkinointiin tai johonkin muuhun ominaisuuteen. Yritykset tai yksityiset voivat siten ostaa jonkin tietyn päästöyksikön siihen liittyvän oheisominaisuuden vuoksi. Mikäli hanke erilaistetaan taitavasti, siitä saatuja yksiköitä voidaan myydä kalliimmalla ja tätä kautta nostaa hankkeen kannattavuutta.

Suomeen ei ole vielä perustettu metsähankkeita, joissa voisi luoda päästöyksiköitä vapaille markkinoille. Potentiaalisia päästövähennyshankkeita voisivat olla esimerkiksi hankkeet, joissa hyödynnetään metsien hiilinielupotentiaalia tai hiilen sitoutumista puutuotteisiin. Tutkimuksen mukaan suomalaiset yritykset käyttivät ostamiaan vapaiden markkinoiden päästöyksiköitä muun muassa kattamaan päästövähennystavoitteiden ja -toimenpiteiden väliin jäävää erotusta, jotta yritystä voitiin markkinoida hiilineutraalina yrityksenä.

Yksityishenkilön omaehtoinen päästöjen kompensointi tarkoitti useimmiten lentomatkustuksen päästöjen kompensointia.

Tutkimusta on rahoittanut Metsämiesten Säätiö. Pro-gradu julkaistaan Helsingin yliopiston
opinnäytetyötietokannassa.

Lisätietoja:

MMK Päivi Susanna Jansson, Helsingin yliopisto, susanna.jansson(at)helsinki.fi