Kämpän kotihengetär ja hyvä jätkä - kämppäemännyyden kahdet kasvot

tiistai, 31.08.2010

Metsäala on näyttäytynyt perinteisesti maskuliinisena alana, jonka keskiössä on miesten tekemä raskas ja fyysinen työ. Talous- ja sosiaalihistorian pro gradu -tutkimuksessani tarkastelun kohteena on kuitenkin metsäalalla toimineiden naisten ryhmä: kämppäemännät, jotka huolehtivat ruuanlaitosta ja siivouksesta savottakämpillä. Tutkimukseni keskittyy Pohjois-Suomen kämppäemäntiin ja vuosiin 1945–1975. Tarkastelen tutkimuksessani kämppäemännän sukupuolen merkitystä kämppäyhteisössä sekä kämppäemäntiin kohdistuneita odotuksia.

Tutkimukseni aineistona toimivat kämppäemännille suunnatut oppaat Kämppäemännän käsikirja (1948) sekä Kämppäemännän oppaan kaksi painosta (1955 ja 1965). Opaskirjat julkaistiin kämppäemäntäkurssien opetusmateriaaliksi sekä emäntien avuksi kämpille. Ensimmäinen kirja on Metsätyöhuolto ry:n julkaisema ja kahden jälkimmäisen julkaisijana on toiminut Metsämiesten Säätiö. Tutkimukseni toisena tärkeänä lähdeaineistona toimivat Metsäammattilaiset metsätalouden murroksessa -tallennushankkeen yhteydessä tehdyt metsätyöntekijöiden ja erityisesti kämppäemäntien haastattelut.

Kämppäemännän oppaissa rakennetaan virallista emäntäkuvaa ja ideaalista kämppäemännyyttä. Ne määrittelevät emännän roolin feminiiniseksi ja äidilliseksi. Kämppäemännän tuli hoitaa kämppää kuin kotia: kämpästä oli tehtävä viihtyisä ja kodinomainen paikka. Kämppäemäntien rooli nähtiin myös kämpän miehiä sivistävänä ja kasvattavana. Naisen yhteiskunnallinen asema emäntänä ja äitinä pyrittiin näin siirtämään kämppäolosuhteisiin.

Kämppäemäntien haastatteluissa korostuvat osittain samanlaiset määritelmät kuin kämppäemännän oppaissakin. Hyvän emännän täytyi olla hyvä ruuanlaittaja, ulkomuodoltaan puhdas ja siisti sekä luonteeltaan sopeutuvainen, ystävällinen ja erilaisten ihmisten kanssa toimeentuleva. Kämppäemännät kertovat kuitenkin kohdanneensa myös toisenlaisia odotuksia, erityisesti kämpän miesten taholta. Naiset sanovat, että pärjätäkseen kämpällä emännän oli osoitettava kestävänsä miesten kaksimielistä huumoria ja joskus raakaakin pilailua toisten kustannuksella. Naiset kokevat kämpän huumoriin osallistumisen olleen keino tulla hyväksytyksi kämppäyhteisön jäsenenä.

Metsäalalla toimineiden miesten haastattelujen perusteella miehet arvostivatkin kämppäemännässä samanlaisia piirteitä kuin toisissa miehissä: reiluutta, kovaa työntekoa ja huumorintajua. Kämppäemännät joutuivat työssään tasapainottelemaan vastakkaisten rooliodotusten välissä: heidän täytyi olla sekä kämpän kotihengettäriä että miesten joukossa pärjääviä hyviä jätkiä.

Kämppäemäntiä ja heidän työtään on tutkittu varsin vähän ja heidän roolinsa on helposti nähty metsäalalla marginaalisena. Monet haastatellut miehet eivät maininneet kämppäemäntiä haastatteluissaan ja toisaalta monet haastateltavat eivät myöskään juuri kyselleet miehiltä kämppäemännistä. Kämppäemännät korostavat itse haastatteluissaan työnsä fyysisyyttä ja raskautta ja toisaalta kämppien hyvää yhteishenkeä ja ristiriidattomuutta. Kämppäemännät pyrkivätkin haastatteluissaan liittämään oman työnsä osaksi metsäalan historiaa sekä korostamaan rooliaan kämppäyhteisön jäseninä.

Lisätietoja:

Terhi Reiterä, terhi.reitera(at)helsinki.fi, puh. 050 324 6136

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 4 - 6 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.