Väljennyshakkuu männyn luontaisessa uudistamisessa Lapissa

perjantai, 06.05.2011

Tutkimuksen päätavoite oli selvittää väljennyshakkuussa jätettävän puuston tiheyden vaikutusta männyn taimien syntyyn Lapin uudistuskypsyyttä lähestyvissä tai uudistuskypsissä kuivahkon kankaan männiköissä. Päätavoitteen ohella tarkasteltiin väljennyksen vaikutusta puuston siementuotantoon. Väljennyshakkuun odotetaan parantavan metsänuudistamisen kustannustehokkuutta Lapin hidaskasvuisissa ja vähätuottoisissa metsissä. Lisäksi lisääntynyt matkailu, maisema-arvojen korostuminen, virkistyskäyttö, poronhoito ja metsänomistajien monitavoitteisuus suosivat luonnonmukaisempien, peitteellisten uudistamismenetelmien käyttöä Lapin metsissä.

Väljennyshakkuukoe perustettiin vuonna 2004 ja pitkittäisaineisto kerättiin vuosina 2005–2009. Koejärjestelyissä Lappi jaettiin neljään eri alueeseen (Pohjois-, Länsi-, Itä- ja Etelä-Lappi). Tutkittavat harvennustiheydet olivat 50, 150 ja 250 runkoa ha-1 sekä kontrolli, joka vastasi metsikön alkutilaa. Hierarkkisesta, kaksitasoiseksi muokatusta aineistosta laadittiin kaksi erilaista negatiivista binomijakaumamallia kuvaamaan harvennustiheyden vaikutusta taimettumiseen sekä emopuuston tuottamaan siemenmäärään.

Kasvatustiheydet 50 ja 250 runkoa ha-1 olivat taimettumisen kannalta otollisimpia. Humuksen paksuudella oli selvä negatiivinen ja lämpösummalla positiivinen vaikutus taimettumistulokseen. Harvennustiheydellä 150 runkoa ha-1 taimettuminen oli systemaattisesti heikompaa kuin muilla tiheyksillä. Selvittämättä jäi, oliko kyseessä kokeen lyhyeen seurantajaksoon liittyvä sattuma vai edustaako tiheys 150 runkoa ha-1 jonkinlaista kasvuolosuhteista johtuvaa taimettumisen minimikohtaa, josta puuttuvat sekä harvempien että tiheämpien runkotiheyksien taimettumista edistävät tekijät. Lappia alueellisesti tarkasteltuna taimia syntyi eniten eteläiseen ja vähiten itäiseen Lappiin.

Siementen määrä riippui voimakkaasti emopuuston tiheydestä, siementuotannon ollessa parhainta runsaspuustoisilla kohteilla. Lämpösummalla oli positiivinen vaikutus siementen määrään. Siementä syntyi eniten eteläiseen ja vähiten itäiseen Lappiin. Puukohtainen siementuotanto ei lisääntynyt ensimmäisten väljennyshakkuun jälkeisten vuosien aikana.

Tulosten perusteella puuston tiheydellä ei ollut lineaarista vaikutusta männikön taimettumiseen. Kasvatustiheyksien väliset erot olivat pohdintaa herättäviä ja vain suuntaa antavasti tilastollisesti merkitseviä. Tutkimus vaatii pidempiaikaista seurantaa.

Metsämiesten Säätiö on tukenut opinnäytetyön laatimista.

Lisätietoja:

Sameli Salokannel, sameli.salokannel(at)helsinki.fi

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 4 - 6 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.