Metsäsuomalaisten jalanjäljissä - I skogsfinnarnas fotspår

maanantai, 27.06.2011

Metsähistorian Seura järjesti 15.-19.5.2011 opintomatkan Ruotsin ja Norjan suomalaismetsiin. Kolmihenkinen työryhmä Reetta Karhunkorva (Lusto), Leena Paaskoski (Lusto) ja Maarit Kalela-Brundin (Skogsmuseet, Lycksele) osallistui opintomatkalle Metsämiesten Säätiön myöntämän matka-apurahan avulla.

Työryhmä tutustui suomalaismetsien historiaan, museokohteisiin ja -aineistoon ja tutki mahdollisuuksia toteuttaa jatkossa yhteispohjoismainen näyttely metsäsuomalaisuudesta. Tavoitteena oli myös kehittää ja edistää pohjoismaisten metsähistorian seurojen ja metsämuseoiden yhteistyötä konkreettisemmaksi. Työryhmä vieraili Värmlannissa Torsbyssä sijaitsevassa Finnkulturcentrumissa, Östmarkin paanuseinäkirkossa ja hautausmaalla, Mattilan ja Juhoilan metsäsuomalaistiloilla Röjdåforsissa, Elverumissa Norjan metsämuseossa sekä Norjan metsäsuomalaismuseossa ja tutustui sen kehittämissuunnitelmiin Grue Finnskogissa.

Metsäsuomalaisiksi kutsutaan suomalaisia, lähinnä savolaisia, jotka siirtyivät 1580-luvulta alkaen Savosta ja Pohjois-Hämeestä Keski-Skandinavian havumetsävyöhykkeelle Ruotsiin ja Norjaan. Laaja muuttoliike liittyy taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen murrokseen 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa, jolloin Suomessa väestö kasvoi, kaskeamiseen sopivat metsät vähenivät ja sodat sekä katovuodet aiheuttivat tyytymättömyyttä.

Samaan aikaan Kustaa Vaasa julisti erämaat kruunun omaisuudeksi ja lupasi määräaikaisen verovapauden kruunun maiden uudisasuttajille. Aluksi savolaiset levittäytyivät Hämeen, Satakunnan, Pohjanmaan ja Kainuun salomaille, joiden jälkeen he siirtyivät vähitellen Keski-Ruotsin Taalainmaalle, Hälsinglandiin, Södermanlandiin ja erityisesti Värmlantiin.

Savolaiset rakensivat savutupansa erilleen ruotsalaiskylistä. Osa oppi nopeasti ruotsin kielen, mikä oli myös Ruotsin kruunun intresseissä. Syrjäisillä alueilla suomalasimetsissä savolainen kulttuuri, perinteet ja suomen kieli säilyivät erityisesti naisten toimesta pitkälle 1900-luvulle saakka. Viimeiset savoa puhuvat metsäsuomalaiset kuolivat 1960-luvulla.

Metsäsuomalaiset olivat miltei unohdettu sekä Suomessa että Ruotsissa, kunnes juvalainen ylioppilas K.A. Gottlund opiskeli Ruotsissa, teki kansatieteellisiä tutkimusmatkoja Värmlantiin 1810–1820-luvulla ja ”löysi”  metsäsuomalaiset. Tästä alkoi suomalainen tutkimusperinne, jossa kartoitettiin ja tallennettiin metsäsuomalaisten kieltä, tapoja, rakennuksia ja ruokakulttuuria sekä suullista perinnettä ja kansanuskoa. Metsäsuomalaisia onkin tutkittu runsaasti ja aineistoa on kerätty pohjoismaisiin arkistoihin ja museoihin. Kirjallisuutta on julkaistu paljon Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, ja erilaisia tutkimushankkeita on edelleen käynnissä.

Maisemat, rakennukset ja paikannimet muistuttavat näillä alueilla yhä suomalaisista tulokkaista. 1980-luvulle saakka metsäsuomalaisia sukujuuria hävettiin, mutta viime aikoina metsäsuomalainen identiteetti on vahvistunut. Norjassa metsäsuomalaisilla on nykyisin virallinen vähemmistöasema ja vanhoja suomalaisia sukunimiä on otettu uudelleen käyttöön.

Metsäsuomalaisten historia ja tutkimushistoria ovat moniulotteisia ja pohjoismaisesta näkökulmasta kiinnostavia sekä tärkeitä aiheita. Ne ovat osa metsähistoriaa, kulttuurihistoriaa, siirtolaisuus-historiaa sekä talous- ja poliittista historiaa. Aihepiiri mahdollistaa sekä kansallisesti että pohjoismaisesti merkittävän näyttelyn toteuttamisen.

Lisätietoja:

Johtaja Maarit Kalela-Brundin, Skogsmuseet i Lycksele, maarit.kalela-brundin(at)lycksele.se

Intendentti Leena Paaskoski, Lusto – Suomen Metsämuseo, leena.paaskoski(at)lusto.fi

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 4 - 6 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.