Ruskomäntypistiäistuhojen jäljillä

maanantai tammikuun 10. 2011

Ruskomäntypistiäinen on pilkkumäntypistiäisen ohella männyn merkittävä tuholainen. Ruskomäntypistiäisen toukka syö männyistä kaikkia muita paitsi uusimman vuoden neulaskertoja. Koska puuhun tämän vuoksi jää ainakin pieni osa neulasia jäljelle, hyönteinen harvemmin pystyy tappamaan puuta. Kasvu voi tosin hidastua jopa vuosikymmeneksi useita vuosia jatkuneen syönnin perusteella, minkä vuoksi pistiäistuhojen vaikutus metsän kasvuun ja terveyteen on suuri.

Ruskomäntypistiäistuhojen laajuutta ja voimakkuutta selvitettiin keväällä ja alkukesällä 2010 tehdyssä inventoinnissa Outokummussa, Pohjois-Karjalassa. Olemme aikaisempina vuosina havainneet, että adaptiivinen klusteriotanta on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi hyönteistuhojen laajuuden kartoittamisessa. Menetelmässä suoritetaan mittauksia enemmän paikoissa, joissa tuhoa havaitaan. Tällä kerralla käytössä oli mukaeltu versio aiemmin käytetystä menetelmästä, nimeltään rajoitettu adaptiivinen klusteriotanta, jossa aineiston lopullinen koko voidaan määrittää joko tarkalleen tiettyyn koealojen lukumäärään tai siitä yhden klusterin tarkkuudella.

Mittattua maastoaineistoa voidaan hyödyntää useisiin tarkoituksiin: ruskomäntypistiäisen aiheuttamat taloudelliset tappiot kiinnostavat samoin kuin itse otantamenetelmän kelvollisuus hyönteistuhojen inventointimenetelmäksi. Tutkimus näistä on vasta aluillaan ja toivomme löytävämme aiheista mielenkiintoisia vastauksia.

Lisätietoja:

Mervi Talvitie, mervi.talvitie(at)helsinki.fi