Esko Aho: Eurooppa tarvitsee metsästrategian

tiistai syyskuun 5. 2017

Eurooppalaisessa metsäkeskustelu metsien kestävyydestä nostaa Esko Ahon mielestä esiin uudelleen kysymyksen yhteisen metsäpolitiikan tarpeellisuudesta. -Kyllä tämä käyty keskustelu pakottaa kysymään, onko sittenkään ollut fiksua vastustaa yhteistä metsäpolitiikkaa. Huoli yhteisen metsäpolitiikan riskeistä on vähäisempi, kuin se, että nyt puuttuu eurooppalainen metsästrategia ja kokonaiskuva metsien mahdollisuuksista edistää siirtymää kiertotalouteen ja taistella ilmastomuutosta vastaan.

Kuvassa Esko Aho

Ahon mielestä päätöksenteon yleinen heikkous kiteytyy kykyyn tulkita ympäröivän maailman muutoksia ja sen isoja trendejä, kuten biotalouden mahdollisuuksia. -Kun meneillään oleva nopea teknologinen murros muuttaa paitsi ekosysteemiä, myös kuluttajan toimintatapoja ja käyttäytymistä, päättäjät eivät tunnista näitä muutoksia ja kykene soveltamaan niitä muuttuvaan toimintaympäristöön.

Ahon mielestä metsien käytön kestävyyttä ei voi arvioida vain metsän itsensä tai ympäristön kannalta, vaan sitä tulee arvioida sen kokonaistaloudellisen ja yhteiskunnallisen merkityksen kannalta. -Yhteistä metsästrategiaa tarvittaisiin siksi, että olisi oikea näkemys, mihin mennään. Kun se puuttuu, on vaikea tehdä päätöksiä. On iso haaste rakentaa silta fossiilitaloudesta biotalouteen. Aho toimii Ruotsin ex-pääministeri Göran Perssonin johtamassa Euroopan metsäinstituutin tieteen ja politiikan vuorovaikutusfoorumissa, joka tuottaa strategista tietoa metsäpoliittiseen päätöksentekoon.

Metsien avulla siirrytään biotalouteen

Aho näkee metsien tarjoavan Euroopalle valtaisan mahdollisuuden fossiilitaloudesta biotalouteen siirryttäessä. -Eurooppa on se paikka, missä metsien hyödyntäminen voidaan tehdä fiksusti ja kestävästi. Miksi viesti kestävän metsätalouden mahdollisuuksista biotalouden kehittämisessä ei ole mennyt läpi, on seurausta siitä, että eri maissa on muodostunut käsitys metsistä historian saatossa hyvin eri tavoin. Tämä osoittaa ongelman ytimen, eli miten vähän on tietoa, jossa metsän talouskäyttöä osattaisiin arvioida riittävän moninaisessa kontekstissa. Pahimmillaan me, jotka hoidamme metsämme hyvin, joudumme maksumiehiksi verrattuna niihin maihin, jotka eivät lainkaan hoida metsiään. 

Metsäsuhteen ja metsätiedon puuttuminen eurooppalaisilta päättäjiltä on johtanut Ahon mielestä siihen, että Eurooppa ei ole löytänyt vielä omaa rooliaan tässä muutoksessa. -Vaikka Euroopassa on pohjoismaiden lisäksi useita metsämaita kuten Saksa, Ranska, Puola, Itävalta ja Espanja, ne ovat metsänjalostuksessa sekä tutkimus- ja kehitystoiminnassa selvästi jäljessä meitä. Millään muulla eurooppalaisella maalla ei metsillä ole ollut sellaista merkitystä yhteiskunnan kehityksessä kuin Suomella ja Ruotsilla on.

Aho muistuttaa, että suomalaisilla on aivan erilainen metsäsuhde kuin niissä maissa, missä ei ole metsää lähellä. -Minusta hyvin hoidettu talousmetsä on kaunis, jos sitä vertaa hoitamattomaan pusikoituvaan metsään. Nyt on luotu harhaanjohtavaa mielikuvaa, että talousmetsien hoito ja hakkuut tuhoavat luonnon monimuotoisuuden. Metsien monimuotoisuus ja niiden eliökanta saattavat muuttua metsänhoidon eri vaiheissa, mutta metsänhakkuut eivät merkitse mitään lopullista tuhoa. Toisaalta teollisuudenkin tulee ymmärtää, että metsällä on muutakin sen moninaiskäyttöön liittyvää arvoa kuin vain metsän raaka-ainearvo.

Kuluttajatietoisuuden kasvu lisää painetta uusiutuvien käyttöön

Ympäristöjärjestöjen kanssa käytävässä keskustelussa puhutaan Ahon mielestä toinen toistensa ohitse. -Metsien ympäristövaikutusta ei voida katsoa ahtaasti vain siitä näkökulmasta, minkä verran talousmetsien hoito tuottaa, vaan sitä tulee verrata vaihtoehtoisiin tuotantomuotoihin. Nyt kun puun energiakäyttöä arvostellaan, sitä tulisi verrata kivihiilen polttoon. Niin kauan, kun Helsingissä on korkeat kivihiilivuoret, on vaikea puhua uusiutuvasta energiatuotannosta ja sähköautojen fiksuudesta, jos sähkö tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla.

-Eri tuotteiden ja tuotannon ympäristövaikutuksia tulee tarkastella ennen muuta sen koko elinkaaren aikaisina vaikutuksina, eikä vain johonkin valmistus- tai käyttövaiheeseen liittyvänä yhtenä piikkinä, selventää Aho. Sama koskee Ahon mielestä uusia puupohjaisia pakkaus- ja tekstiiliteollisuuden tuotteita, jotka korvaavat öljypohjaisia kertakäyttötuotteita tai paljon vesivaroja ja maatalousmaata käyttävää puuvillaa. -On hupaisaa, kun uusiutuvien puupohjaisten tuotteiden valmistusta vastustetaan farkut jalassa ja puuvillapaita päällä. On käsittämätöntä, että metsien talouskäytön haitat väitetään olevan niin suuria, että sen sijaan hyväksytään uusiutumattomien ilmastomuutosta edistävien raaka-aineiden käyttö. Maailman uusiutumattomat resurssit alkavat olla niin vähissä, että kun metsien kestävää käyttöä tarkastellaan laaja-alaisesti, ne avautuvat suurena mahdollisuutena siirtyä fossiilitaloudesta biotalouteen ja edistää kiertotaloutta.

Esko Aho uskoo kuluttajatietoisuuden kasvun luovan painetta uusiutuvien materiaalien käyttöönottoon. -Mitä paremmin kuluttaja tunnistaa ja tietää kulutustavaroiden ympäristövaikutuksista, sen parempi. Siksi muovikassien tilalle on tarjottava uusiutuvia, kierrätettäviä materiaaleja ja tuotteita. Kuluttajalle on myös kerrottava esimerkiksi puuvillatuotannon vaikutuksista maapallon vesitaseeseen, maatalousmaahan ja sen kemikaalien käyttöön. 

-Tässä katsannossa joidenkin suomalaismeppien toiminta ihmetyttää. Voi olla eri mieltä asioista, mutta joskus pitää tunnistaa isot kansalliset asiat, joita tulee puolustaa. Millä logiikalla voi suomalainen päättäjä perustella, että metsäpohjainen biotalous ei olisikaan iso mahdollisuus ilmastomuutoksen torjunnassa ja biotalouteen siirtymisessä, kysyy Aho.

Lisätietoja:

Journalisti MSSc Markku Laukkanen, markku.laukkanen(at)audiomedia.fi, puh. +358 502 589