Metsäalaa ympäröi yrittäjyys Virossa

tiistai marraskuun 25. 2014

Meto Etelä-Pohjanmaa ry järjesti nelipäiväisen tutustumismatkan Viron metsätalouteen elokuussa 2014. Matkalle osallistui 29 metsätoimihenkilöä, jotka tunsivat suomalaisen metsätalouden vuosien, osa jopa vuosikymmenien työkokemuksella. Kokemuksesta huolimatta naapurimaasta löytyi uusia näkökulmia metsätalouden saralle. Oli mielenkiintoista havaita, kuinka virolaiset pienyrittäjät olivat luoneet lisäarvoa metsäalalle yhdistämällä sen eri sektoreita, kuten taloutta, tutkimusta ja historiaa, matkailun ympärille.

Etulinjassa

Tutustuminen Viron metsätalouteen alkoi KuusiSaaristen joulukuusiviljelmältä. KuusiSaariset ovat Suomen johtava joulukuusien kasvatusta, markkinointia ja maahantuontia harjoittava yritys, joka hankki ensimmäiset metsätilat Viron puolelta pitkälti toistakymmentä vuotta sitten. Vaatii paljon liiketaloudellista osaamista ja rohkeutta hankkia metsäomaisuutta ulkomailta, totesivat matkalaiset. Kenties metsätilojen hankinta Virosta parikymmentä vuotta sitten voisi vastata tänä päivänä metsätilojen ostoa Ukrainasta?

Metsätalouden lisäksi matkalaiset tutustuivat virolaiseen maatalouteen Maijun maatilalla Männitukassa. Tilan konseptiin kuului kotitilan tuotteista tehdyn aterian lisäksi esitelmä tilan historiasta ja tutustuminen tuotantolaitoksiin. Viron toisen itsenäistymisen jälkeen perustetun tilan toiminta ei alkanut sukupolven vaihdoksella vaan nollatilanteesta, ilman perittyä alkuomaisuutta. Nykyisin tilaan kuului omia peltoja lähes 300 hehtaaria ja metsää 40 hehtaaria. Lypsykarjaa tilalla oli toistasataa, nykyaikaisen automaattinavetan suojissa. Sanotaan että Suomessa ei taloudellisesti kannata alkaa tyhjästä karjatilalliseksi ja sama tilanne on nykyisin Virossakin. Maatilan isäntä totesi olevansa tyytyväinen siihen, että oli ollut perustamassa maatilaa ajoissa, heti itsenäistymisen koitettua.

Pienellä pärjää

Sahalaitoksen toimintaan perehdyimme Paikusen Seljametsan kylässä. Tervalepän sahaukseen erikoistunut laitos oli rakennettu entiseen kolhoosinavettaan. Sahalla tervaleppä katkottiin metrin mittaisiin pelkkoihin, kuivatettiin taapeleissa ja sahattiin myöhemmin lautatavaraksi, pääasiassa Saksan vientiin. Noin 5 000 kuutiota terveleppää vuodessa ostava saha työllisti parikymmentä työntekijää. Se on kohtalaisen hyvin, sillä esimerkiksi Saksassa lautatavarasta ei tehdä jalostusasteeltaan sen arvokkaampia tuotteita kuin lauteita ja kuormalavoja.

Eräs matkan mielenkiintoisimmista kohteista oli vuonna 1734 valmistunut, Räpinän paperitehdas. Viron vanhin toiminnassa oleva teollisuusyritys kuuluu Euroopan ainutlaatuisimpien teollisuusarkkitehtuurien edustajien joukkoon. Alkuaikoina paperimyllyn raaka-aineena olivat pellavalumput, myöhemmin pitkän historian omaava tehdas on mm. painanut Venäjän keisarikunnalle setelirahaa ja kattopahveja. Tehtaalle toimitettiin aikoinaan myös eurojen tieltä väistyneet Suomen markan setelirahat, joista murskauksen jälkeen tehtiin painopaperia.

Nykyisin Räpinän tehdas käyttää tuotannossaan noin 5 000 tonnia jätepaperia vuodessa, josta tehdään kulmasuojia, taide- ja toimistotarvikkeita niin yksityisten talouksien kuin yritysten käyttöön. Historiallisena kohteena Räpinän paperitehdas saa osansa turistivirroista. Tehtaalle järjestetään opastettuja kiertokäyntejä, joiden päätteeksi matkailijat voivat tutustua paperitehtaan tuotteisiin - ja ostaa niitä mukaansa.

Historian havinaa

Matkaohjelman historialliseen osuuteen kuului Ligatnen neuvostoaikaiseen bunkkeriin, ja bunkkeria ympäröivään metsään tutustumisen lisäksi, vierailu Neuvostovallan aikaisessa ohjustukikohdassa. Metsän suojaan rakennetun ohjustukikohdan esittelijänä toimi insinööri-eversti Leonid, joka palveli alueella kylmän sodan aikana tehtävänään pitää 30 tonnia painavat ohjukset aina toimintakuntoisina. Olivathan ne suunnattuina Lontooseen, Pariisiin ja Berliiniin.

Ohjustukikohdan jälkeen matkalaiset kiersivät grillihiiliä tuottavan avotulisen hiilimiilun kautta tutustumaan Viron metsäveljien elämään. Viron miehityksen ja metsäveljien raskas historia oli vielä hyvin virolaisten muistissa. Ehkä siitä syystä vain Metsävenna talu Tamulassa on ainoa metsäveljien historian ympärille rakennettu matkailukohde Virossa.

Järvseljan metsäntutkimusasema tarjosi matkalaisille paljon nähtävää. Lähes sata vuotta sitten Tarton yliopiston perustamalta koealalta löytyi mm. yli 600 kuutiometriä hehtaarilla kasvava haavikko ja Viron suurin mänty, tilavuudeltaan lähes 14 mottia.

Metsätalous ja matkailu

Matkan aikana huomio kiinnittyi kahteen asiaan. Siihen, että liikevaihdollisesti pienet yritykset työllistivät monia henkilöitä ja siihen, kuinka sulavasti metsäelinkeinot ja matkailu toimivat yhdessä. Kenties tällaisen toimintamallin synnytti henkisesti ja taloudellisesti tiukat ajat Viron toisen itsenäistymisen jälkeen?

Itsenäistymisen jälkeen pääomia ei ollut ja toimintakate tarkoitti ruokaa elämiseen. Oli luonnollista, että silloinen taloustilanne synnytti paljon pienyrityksiä, joiden oli pakko keksiä uusia ja innovatiivisempia tuotteita sekä etsiä ulkomailta vientikohteita ja toisaalta miettiä tuontia korvaavia keinoja. Vapautunut matkailu tarkoitti uuden pääoman virtaamista Viroon, joten sen ympärille oli helppo lähteä rakentamaan konseptia jo olemassa olevista metsäkohteista.

Kitka yhteistyöhön pieneni huomattavasti, kun kaikilla oli yhteinen halu pärjätä. Kun yhtälöön yhdistyi solidaarisuus kanssaveljiä kohtaan, voidaan paremmin ymmärtää pienten yritysten työntekijämääriä sekä yritysten välistä monimuotoista yhteistyötä. Toivottavasti solidaarisuus jaksaa olla kantava voima, kun elintaso ja byrokratia väistämättä kasvavat Virossa. Silloin Viro todistaisi olevansa talouden yläpuolella oleva kansa.

Meto Etelä-Pohjanmaan metsäasiantuntijat kiittää Metoa ja Metsämiesten Säätiötä matkan tukemisesta. Ilman tukeanne tätä matkaa ei olisi toteutettu ja eikä pohjalainen metsätalous olisi saanut uusia näkökulmia.

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Pasi Lahti, Meto Etelä-Pohjanmaa ry, pasi.lahti(a)japo.fi