Kansainvälinen siemenekologian konferenssi "Seeds and Change", Utah, USA

torstai lokakuun 28. 2010

Osallistuin ISSS:n (International Seed Science Society) järjestämään siemenekologian kansainväliseen konferenssiin, joka pidettiin  17. – 24.6.2010 Utahissa Yhdysvalloissa. Kokouksen järjestelyihin osallistuivat myös US Forest Service Rocky Mountain Reseach Station, Brigham Young University ja Red Butte Gardens and Arboretum.

Teemana oli ”Siemenet ja muutos”, joka on ajankohtainen ja konkreettinen aihe erityisesti seuduilla, jossa sademäärä pienenee ilmaston lämmetessä. Tällaisia alueita on mm. Pohjois-Amerikan lounais- ja länsiosassa, jossa lisääntynyt kuivuus on jo nyt aiheuttanut laaja-alaisia ympäristötuhoja mm. vieraslajien invaasion ja maastopalojen seurauksena. Salt Lake Cityssä pidettyä tieteellistä kokousta edelsi maastoretki Utahin eteläosaan. Maastoretkeen osallistui 39 ja tieteelliseen konferenssiin noin 120 tutkijaa ja opiskelijaa Konferenssin jälkeen tutustuin Utahin yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan ja puulajipuistoon.

Konferenssin aihealueet oli jaettu neljään pääryhmään: 1. siementen evoluutioekologia, 2. siementen ekofysiologia, 3. siemenet muuttuvassa ympäristössä ja 4. siementen rooli ekosysteemin ennallistamisessa. Esitelmäni kuului kolmanteen pääryhmään. Se käsitteli sembramäntyjen siementen rakenteiden sopeutumista lintulevinteisyyteen ja siitä aiheutunutta riskiä puulajin säilymiselle, kun ympäristön olosuhteet muuttuvat. Tutkittavat siemenet olemme saaneet siemenkeskuksista ja amerikkalaisilta ekologeilta, jotka ovat tutkineet pähkinähakin ja valkorunkosembran välistä vuorovaikutusta mm. Yellowstonen kansallispuistossa. Esitelmä herätti runsaasti kiinnostusta, koska se oli ainoa esitys havupuiden siemenistä, siementen rakennekuvat olivat korkealaatuisia ja sisältö painottui pohjoisamerikkalaiseen valkorunkosembraan. 

Myös tietotaulumme, jossa esitimme mikroskooppikuvien avulla kuusen käpyruosteista ja niiden elinkierrosta tekemiämme uusia havaintoja, kuului kolmanteen pääryhmään. Vaikka kyseessä oli useille konferenssin osanottajille vieras  kuusilaji, kuvalliset tuloksemme kiinnostivat tutkijoita, sillä käpyruosteet tuhoavat myös Pohjois-Amerikassa useiden kuusilajien siemensatoja erityisesti siemenviljelmillä.

Konferenssia edeltävä maastoretki suuntautui Utahin eteläosan kansallispuistoihin ja suojelualueisiin. Kasvillisuutta muovaavat korkea sijainti, äärevät lämpötilat ja pieni sademäärä, joka kuitenkin tulee usein voimakkaina kuuroina. Eroosion kuluttamat vuorten rinteet, joissa on näkyvissä satojen miljoonien vuosien ikäisiä geologisia kerrostumia sekä syvät kanjonit ja laaksot ovat tyypillisiä tälle alueelle. Kuivan ylätasangon kasvillisuus muodostuu  pääasiassa kuivakkokasveista, pensaista ja yleensä pienikokoisista puista.

Metsiä on noin 2500 m mpy korkeammilla alueilla, jossa haavat, jalavat, tammet ja vaahterat ovat kookkaimpia lehtipuita. Utahin havupuulajisto on amerikkalaiseksi vaatimaton. Mäntyjä on vain kuusi lajia, joista lännenfilmeistä tuttu Pinus ponderosa on kookkain. Pienikokoisia, mutta suurten siementensä vuoksi eläimille tärkeitä mäntyjä ovat P. edulis ja P. monophylla. Yli 3000 m korkeudessa vuoristossa kasvavat douglaskuusi, engelmanninkuusi, okakuusi, harmaapihta ja lännenpihta sekametsinä. Metsien puuntuotannollinen merkitys on pieni, mutta sitä tärkeämpiä ne ovat maan ja maiseman hoidolle ja matkailulle.

Red Butten kasvitieteellisesä puutarhassa on useista muista kasvitieteellisistä puutarhoista poiketen otettu erityisesti lapset huomioon luonnontieteiden popularisoinnissa. Lapsia varten oli järjestetty alueita, joissa Yhdysvaltojen geologiaa, historiaa ja maantiedettä esitellään hauskasti ja konkreettisesti kasvien avulla. Tällä tavalla voitaisiin meilläkin edistää kaupungistuvien lasten ja nuorten luonto-osaamista.

Kiitän Metsämiesten Säätiötä apurahasta, joka kattoi harvinaisen kiinnostavan ja monella tavalla antoisan kokousmatkani kuluja.

Lisätietoja:

Eila Tillman-Sutela, eila.tillman(at)metla.fi, puh. 010 211 3719