Metsänhoitoyhdistysten toimihenkilöiden työmarkkinahistoriaa kirjana

keskiviikko, 20.01.2010

Yksityismetsätalouden Työnantajat r.y. (YT) julkaisi kirjan ”Muisteltavaa ja muistettavaa työrauhan vuosilta” järjestön 40-vuotisjuhlatilaisuuden yhteydessä Helsingissä 19.1.2010. Kirjan tekijä on työnantajayhdistyksen toiminnanjohtaja 1975 – 2001, järjestöneuvos Jorma Toro.

Solmittujen työmarkkinaratkaisujen ohella kirjan lähdeaineisto koostuu pääosin työehtosopimusneuvotteluista vastuussa olleiden henkilöiden haastatteluista, lehtiartikkeleista ja alan kirjallisuudesta. Vanhimmat haastatelluista muistelivat myös työehtosopimustoimintaa edeltänyttä 1960- lukua, jolloin Metsänhoitoyhdistysten Palkkatoimikunta ja TVK:n metsäjaosto neuvottelivat metsänhoidonneuvojia ja metsätyönjohtajia koskeneista palkkasuosituksista.

Työehtosopimusosapuolten kesken harjoitettiin pitkäjänteistä, perinteistä sopimustoimintaa laaja-alaisempaa yhteistyötä toimialan kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi. Vuonna 1975 YT ja Metsäalan Teknisten liitto laativat muistion metsänhoitoyhdistystoiminnan kehittämisestä, joka osaltaan yhdessä MTK:n metsäosaston ja Keskusmetsälautakunta Tapion kehittämisohjelmien kanssa käynnisti vuosikymmeniä kestäneen, lukuisiin eri hankkeisiin jakautuneen työn yhtenäisten käytäntöjen saavuttamiseksi 383 (1975) metsänhoitoyhdistyksessä.

Metsätoimihenkilöiden järjestöhajaannuksen jälkeen uusi ammattiliitto Metsäalan Toimihenkilöliitto – METO aloitti toimintansa vuoden 1980 alusta. Metsänhoidonneuvojien ja työnjohtajien työehtoneuvotteluja käytiin muutaman vuoden tauon jälkeen jälleen samaan aikaan. Erityisesti yhdistysten toimintaorganisaation muutostarpeita, kuten johtamis- ja palkkausjärjestelmien uudistamistavoitteita ajatellen toimihenkilöiden järjestöfuusiota ei tehty liian aikaisin. Vuonna 1981 toimihenkilötehtävät luokiteltiin ja vaativuustasot määriteltiin kehittämislinjausten tarkoitusta vastaavalla tavalla. Neuvojien palkkauksessa jo suositussopimusten ajoilta käytössä olleista valtion virkapalkkataulukoista ja muista julkisen sektorin sopimista tulopolitiikan sovellutuksista luovuttiin ja siirryttiin ohjekuukausipalkkoihin. Irtaantuminen virkapalkkataulukoista oli eräs keskeinen osa metsänhoitoyhdistysten kehittämistä.

Sopijapuolet seurasivat aktiivisesti metsänhoitoyhdistysten toiminnanjohtajien tehtäviä, niiden sisältöä, toimivuutta ja vastuukysymyksiä. Toiminnanjohtajien palkkaryhmittely uusittiin 1986. Yhdistysten heterogeenisyydestä johtuen toiminnanjohtajien ryhmittelytekijöiksi sovittiin organisaation kokoa, esimiesaseman laajuutta ja kenttätyön osuutta kuvaavat elementit.

MTK:n, YT:n ja METO:n yhteisen toimenpidesuunnitelman (1988) toteutuminen metsänhoitoyhdistysten koon suurentamiseksi eteni hitaasti. Yhdistysten lukumäärä väheni 24:llä neljässä vuodessa. Vuoden 1992 seurantaseminaarissa osapuolet totesivat mm., että kustannustehokkuuden saavuttaminen vaatii niin suurten yhdistysten muodostumista, että ne tarvitsevat toiminnanjohtajan, joka keskittyy päätoimisesti toiminnan johtamiseen ja kehittämiseen sekä tulosvastuuajattelun vakiinnuttamiseen. Nopeampaa yhdentymiskehitystä ennakoiden toiminnanjohtajien palkkauksessa siirryttiin 1994 rajattuun sopimuspalkkaan. Vähimmäispalkasta sovitaan työehtosopimuksessa. Muista palkan osatekijöistä, kuten käytännön kuukausipalkan tasosta, sen kehityksestä ja korotusajankohdista yhdistyksen hallitus ja toiminnanjohtaja neuvottelevat ja sopivat keskenään.

Valmistelut metsätoimihenkilöiden ja toimistohenkilökunnan palkkaustekijöiden ”täysremontista” etenivät neuvotteluvaiheeseen syksyyn 1994 mennessä. Neuvottelu- ja sopimusjärjestelmien kehittämiseksi paikallisten sopimusten suuntaan oli työmarkkinoilla puhuttu pitkään. Muutoskehitystä haluttiin ohjata työehtosopimusten jäykkyydestä yksilöllisiin, työpaikkakohtaisiin ratkaisuihin.

Vuoden 1995 alusta voimaan tulleen työehtosopimuksen mukaan toimihenkilön kuukausipalkka määräytyy palkkaryhmää vastaavan peruskuukausipalkan ja henkilökohtaisen pätevyyden, kuten monipuolisen ammattitaidon ja tuloksellisen työsuorituksen perusteella. Sopijapuolet tekevät tarvittaessa muutoksia palkkaryhmittelyyn ja sopivat peruspalkan tarkistuksista ja palkkojen yleiskorotuksista. Henkilökohtaisen pätevyyden vaikutus kuukausipalkan tasoon arvioidaan ja sovitaan paikallisesti. Työehtosopimuksesta poistettiin kokemuslisät, syrjäseutulisät, pohjoisen alueen lisät, kielilisä, ja paikkakuntakalleusluokitus. Siirtymävaiheessa toimihenkilön saavuttama palkkataso jäi luonnollisesti voimaan.

Vuoden 2000 lopussa 213 metsänhoitoyhdistyksen palveluksessa oli 1137 toimihenkilöä, 417 vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Talouslamaa seurannut puukaupan lama, yhdistysten heikentynyt taloustilanne, fuusiokehitys ja toimihenkilötyön tuottavuutta edistäneet toimet, kuten informaatio- ja tietojärjestelmien sekä uusien puutavaran mittausjärjestelmien käyttöönotto, leimausten rationalisointi ja tilakohtaisten metsätaloussuunnitelmien kattavampi hyödyntäminen johtivat henkilöstön vähentämiseen.

Valtakunnansovittelijan toimistossa vuonna 1974 pidettyä kokousta lukuun ottamatta toimihenkilösopimuksen osapuolet ovat omin voimin päässeet yhteisymmärrykseen noudatettavista työehdoista. Tavoitteeltaan kestäväksi osoittautunut Muistio metsänhoitoyhdistysten kehittämisestä 1975 sitoutti sopijapuolet kokonaishyvän (metsänomistaja-metsänhoitoyhdistys -henkilöstö) huomioon ottavaan yhteistyöhön nk. jatkuvaa neuvottelumenettelyä noudatellen. Kun järjestöpoliittinen konsensus oli olemassa, mahdollisuudet työrauhan turvaaviin sopuratkaisuihin myös työehtosopimusneuvotteluissa olivat hyvät.

Kirjan voi tilata Yksityismetsätalouden Työnantajien toimistosta, puh. 09 – 6844380 / Maarit Pihl
tai sähköpostitse maarit.pihl(at)yt-ry.fi

Lisätietoja:

Jorma Toro, puh. 050 323 1344

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 4 - 6 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.