Suometsien käytön tulevaisuus puhutti metsäntutkijoita ja metsäammattilaisia

torstai tammikuun 31. 2019

Suometsätalouden menetelmät ja ympäristövaikutukset ovat nousseet laajaan keskusteluun ja uusia, osin kiisteltyjä tutkimustuloksia on tuotu julkisuuteen. Mitkä ovat suometsien hoidon ongelmakohdat metsätalouden harjoittamisen kannalta? Onko hoitomenetelmien ympäristövaikutusten hallinnasta riittävästi tietoa?

Suomen Metsätieteellisen Seuran järjestämässä Metsätieteen päivässä 26.11.2018 tärkeitä teemoja olivat mm. vanhojen ojitusalojen vesistövaikutukset ja hiilidioksidipäästöt eri tieteenaloilla kertyneen tutkimustiedon valossa, suometsien puuston kehitys ja tulevaisuuden odotukset, metsänuudistuminen ja uudistaminen vanhoilla ojitusaloilla sekä puunkorjuun haasteet ja uudet menetelmät suometsissä. Tilaisuus keräsi noin 250 osallistujaa Tieteiden talolle Helsinkiin ja noin 40 osallistujaa seurasi suoratoistovideota aamupäivän yhteiskokouksesta.

Metsätieteen päivän kaikille yhteisen osuuden aloitti tutkijatohtori Paavo Ojanen Helsingin yliopistosta. Hän käsitteli erilaisia mahdollisuuksia vähentää kasvihuonekaasupäästöjä turvemailta. Globaalisti turvemaiden hiilivarasto on 75% ilmakehän hiilivarastoista, joten ilmastonmuutoksen kannalta turvemaiden käsittely on yksi tärkeimmistä haasteista. Erityisesti rehevillä soilla ojitus on johtanut hiilen vapautumiseen ilmakehään. Maaperäpäästöjä kuitenkin kompensoi puustoon sitoutuva hiili.

Tilanne muuttuu tulevaisuudessa, kun puiden hiilinielu alkaa tasaantua, mutta maaperän hiilipäästöt jatkuvat jopa satoja vuosia. Ojitusalueiden ennallistaminen lienee ilmaston kannalta paras vaihtoehto ja huonoin on jättää vettyvät suopuustot hoitamatta. Selkeästi parhaan vaihtoehdon puuttuminen tekee suometsien käsittelystä haasteellista. 

Johtava tutkija Mika Nieminen Luonnonvarakeskuksesta käsitteli muuttuneita käsityksiä metsäojituksen vesistövaikutuksista. Kun aiemmin oletettiin, että ojituksen aiheuttama vesistöjen ravinnelisäys on lyhytaikainen, uudet tulokset osoittavat myös vanhojen ositusalueiden olevan tärkeitä vesistöjen ravinnekuormittajia. Ojitetulta suohehtaarilta valuu vesistöihin puuston kiertoajan aikana 170 – 260 kg typpeä. Ojitusten takia metsätalouden vesistökuormitus voi olla lähellä 50% maatalouden aiheuttamasta ravinnekuormasta. Myös fosforin valunta on aiemmin oletettua suurempaa, eri arvioiden mukaan 5 – 8 kertainen.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Tuula Packalenin esitys sai aikaan vilkkaan keskustelun siitä, kuinka ojitusalueiden lisääntynyt puuntuotanto tulisi huomioida hakkuumahdollisuuksia arvioitaessa. Ojituksen seurauksena sekä metsämaan pinta-ala että turvemaiden puusto on kasvanut. Tällä hetkellä suometsien puuston tilavuus on noin kaksinkertainen verrattuna 1950-lukuun ja sen odotetaan kasvavan 2030-luvulle asti.

Aamupäivän viimeisen esityksen piti johtava tutkija Jori Uusitalo Luonnonvarakeskuksesta, joka esitteli ratkaisuvaihtoehtoja suometsien puunkorjuuseen. Korjuuseen vaikuttavat eniten maavedenkorkeus ja hakkuukoneen ominaisuudet. Parasta aikaa suopuuston korjuuseen on sydäntalvi, mutta myös kuiva kesä tarjoaa hyvät hakkuuolosuhteet. Kevät on huonoin aika suopuustojen korjuuseen. Hakkuutekniikassa lupaavimmat vaihtoehdot maaperävahinkojen torjuntaan, ajourien suunnittelu puustoisimpiin kohtiin ja leveät ajourat, ovat valitettavasti metsänkasvatuksen kannalta haitallisia. Hakkuukoneiden telojen kehittäminen kantavuuden parantamiseksi on lupaava tutkimussuunta.

Lounastauon aikana järjestettiin ensimmäistä kertaa mentorointilounas uran alkuvaiheessa oleville tutkijoille. 17 nuorta tutkijaa jaettiin viiteen kokeneen tutkijan vetämään ryhmään. Ryhmissä käsitellyt aiheet oli valikoitu lounaalle ilmoittautumisen yhteydessä kerätyistä kysymysvastauksista.

Iltapäivällä oli viisi rinnakkaiskokousta. Kokouksissa tarkasteltiin metsätieteiden eri alojen ajankohtaista tutkimusta ja esiteltiin niiden käytäntöjä. Kokouksissa ja niiden väliajalla käytiin vilkasta keskustelua metsäntutkimuksen tuloksista ja niiden viemisestä käytäntöön. Rinnakkaissessioista kolme keskittyi suometsien käsittelyn ongelmiin ja kaksi – pohjoisen biotalouden haasteet ja tekoälysovellukset metsätaloudessa – oli laajempia.

Metsätieteen päivän lopuksi esiteltiin Suomen Metsätieteellisen Seuran julkaisujen uudet päätoimittajat: professori Matti Maltamo Itä-Suomen yliopistosta aloittaa 1.1.2019 kansainvälisen metsätieteen julkaisusarja Silva Fennican päätoimittajana ja professori Teppo Hujala, niin ikään Itä-Suomen yliopistosta, aloittaa samaan aikaan tehtävänsä kotimaisilla kielillä metsäntutkimusta julkaisevan Metsätieteen aikakauskirjan päätoimittajana.

Vuoden 2018 Metsätieteen päivä oli järjestyksessä 26. Metsämiesten Säätiön useita vuosia jatkunut tuki Metsäntieteen päivälle. Tämä tuki on mahdollistanut päivän kehittymisen tärkeimmäksi vuosittaiseksi suomalaisten metsäntutkijoiden ja tutkimuksesta kiinnostuneiden tapaamiseksi.

Lisätietoja:

Jarkko Hantula, Suomen Metsätieteellinen Seura

Toiminnanjohtaja Pekka Nygren, Suomen Metsätieteellinen Seura, pekka.nygren(at)metsatiede.org,
puh. 044 558 1199

Puheenjohtaja Miina Rautiainen, Suomen Metsätieteellinen Seura, miina.a.rautiainen(at)aalto.fi,
puh. 050 401 0780