Varsitielle vai urapolulle - 1980-luvulla opiskelleiden metsätalousinsinöörien ammattiin sosiaalistuminen ja ammatti-identiteetin kehittyminen

maanantai, 16.01.2012

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikölle tehtävän väitöskirjatyön tarkoituksena on kertoa, miten 1980-luvun koulutuspolitiikan tavoitteet tasa-arvosta ja jatkuvasta koulutuksesta ovat toteutuneet yksittäisten metsätalousinsinöörien elämässä ammatillisen sosialisaation ja ammatti-identiteetin näkökulmasta katsottuna 2000-luvulle tultaessa.

Tutkimuksessa tarkastellaan, miten sukupuolten välinen ja alueellinen tasa-arvo on toteutunut ja millaisia valinnanmahdollisuuksia uudistunut keskiasteen koulutus todellisessa elämässä tuotti. Samalla syntyy kuvaus siitä, miten metsätoimihenkilöiden työ ja työtehtävät ovat muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa metsänomistajakunnan kaupungistuessa ja muiden kuin puuntuotannollisten tavoitteiden vallatessa alaa. Metsien hoitoon eivät enää vaikuttaneet pelkät puuntuotannolliset näkökohdat, vaan erilaiset luonto- ja virkistysarvot tulivat entistä tärkeämmiksi.

Tutkimus on laadullinen, ja sen pääaineisto koostuu 34:stä metsäalan opistotasoisen tutkinnon (metsäteknikko/metsätalousinsinööri) suorittaneen elämäntarinoista. Ne on kerätty haastatteluina Metsäammatit metsätalouden murroksessa -metsäperinteen tallennushankkeessa vuosina 1999–2002. Toisena aineistona ovat 1970-luvulla laaditut keskiasteen uudistukseen ja erityisesti metsäalan koulutuksen uudistamiseen liittyvät komiteamietinnöt sekä opetussuunnitelmat, joihin kirjatuissa tavoitteissa määritellään koulutuksen tuottama toivottu tulos eli se osaamisen, tietojen, taitojen ja asenteiden kokonaisuus, joka on aluksi metsäteknikko- ja myöhemmin metsätalousinsinöörikoulutuksen tavoitteena.

Aineistoa on tutkittu sekä narratiivisen että narratiivien analyysin keinoin, jolloin haastattelumateriaalia on voitu tarkastella sekä kokonaisina elämäntarinoina että yksittäisinä mikrotarinoina. Perusjuonen ja kertomusten lisäksi on esiin noussut erilaisia kulttuurisia mallitarinoita, joihin sisältyy jonkinlainen opetus tai joiden avulla metsäalan ammattilaiset tulkitsevat nopeassa ja syvässä muutoksessa olevan alansa rakenteita, toimintatapoja, arvoja ja uskomuksia.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin 1980-luvulla metsäopistossa opiskelleiden ammatinvalintaan vaikuttaneita tekijöitä sekä opiskeluaikaisia kokemuksia ja verrattiin näitä ruotsalaisiin ja norjalaisiin vastaaviin selvityksiin. Toisessa vaiheessa paneuduttiin työelämäkokemuksiin sekä etenkin ensimmäisen työpaikan vaikutukseen myöhemmälle työelämälle. Kolmannessa vaiheessa on rakennettu yksittäisistä kertomuksista yhteisiä tarinoita, joiden avulla tuodaan esille ammatti-identiteetin rakentumisen ja ammattiin sosiaalistumisen erilaisia malleja.

Metsäammatit ovat muutamassa kymmenessä vuodessa siirtyneet yksin maastossa tehtävästä työstä moniammatilliseen tiimityöhön toimistoympäristössä. Keskeisimpiä tähänastisia tuloksia onkin se, että tämä muutos on vahvasti vaikuttanut metsätoimihenkilöiden ammatti-identiteettiin ja siihen, millaisena he omaa ammattiaan ja itseään siinä ammatissa haastatteluhetkellä pitivät. Luonnonläheisestä, kiireettömästä metsissä liikkumisesta on nopeassa tahdissa siirrytty koneellisiin, tuloksellisuutta reaaliaikaisesti tietokoneen avulla seuraaviin suunnittelu- ja työnjohtotehtäviin. Samalla on koettu, että leppoisa metsämieshenki on hiljalleen katoamassa.

Toinen keskeinen tulos on työnantajaorganisaation ja työtehtävän vahva merkitys ammatti-identiteetin kehittymisessä. Tutkimusaineistosta on löydettävissä yhtenäisiä ammatti-identiteetin kehittymispolkuja sen mukaan, mikä on työnantajaorganisaation suhde metsään, metsänomistajaan ja muihin metsäalan organisaatioihin. Selkeimmin ammatti-identiteetille luotiin pohjaa metsäalan opintoihin kuuluneessa ennakkoharjoittelussa, joka näyttää suunnanneen hyvin vahvasti tulevaa työuraa. Saadut harjoittelukokemukset – niin negatiiviset kuin positiivisetkin – antoivat suuntaa sille, minkä metsäalan työnantajatahon palvelukseen haluttiin valmistumisen jälkeen hakeutua. 1980-valmistuneille metsätalousinsinööreille ovat tyypillisiä pitkät työsuhteet saman työnantajan palveluksessa, jolloin ammatti-identiteetin kehittyminen määritellään myös sen kautta, mikä on työnantajan paikka metsäsektorilla.

Ammattiin sosiaalistumisessa tärkeitä tekijöitä ovat ns. merkitykselliset toiset eli henkilöt, jotka omilla toimillaan ovat joko estäneet tai edistäneet ammattiin sosiaalistumista. Esteenä on koettu henkilöt, jotka ovat epäilleet tai vähätelleet ammattiin aikovan tai jo alalla työskentelevän osaamista, edistäjinä puolestaan henkilöt, jotka ovat kannustaneet ja opastaneet alalla työskentelyyn muutenkin kuin selkeiden työtehtävien osalta. Erityisen merkittäväksi kokemukseksi nousi jo lähellä eläkeikää olevien lähiesimiesten tai työkavereiden suhtautuminen metsäalaa opiskelevaan aloittelijaan. Metsämieshengestä puhuttaessa muisteltiin erityisesti näitä henkilöitä, jotka työtehtävien lisäksi olivat opastaneet ymmärtämään metsäalaa laajempana kokonaisuutena.

Metsämiesten Säätiö on rahoittanut väitöskirjatyötä.

Lisätietoja:

KM Leena Lietzén, Tampereen yliopisto, leena.lietzen(at)uta.fi, puh. 040 577 7988

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 6 -10 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.