tiistai, 12.06.2012
Opiskelusuunnitelmani mukaisesti matkustin Pietariin opiskelemaan Venäjän metsätaloutta, metsänhoitoa, metsäpolitiikkaa, venäjän ja englannin kieltä, yritysverotusta ja venäläistä liiketoimintakulttuuria. Opetus tapahtui joko englannin tai venäjän kielellä. Kaiken sain, mitä olin suunnitellut ja vieläkin enemmän. Opin etsimään erityisesti metsäalaa ja yritystoimintaa koskevia tietoja venäläisistä tietolähteistä, osallistuin metsäalan kansainväliseen videokonferenssiin, esittelin suomalaista metsänhoitoa ja oman metsän metsäsuunnitelman yliopistolla sekä laadin ja pidin esitelmän laittomista metsähakkuista Kazanissa.
Opin kulkemaan miljoonakaupungissa ja käyttämään metroa, nautin Pietarin monipuolisesta kulttuuritarjonnassa, kävin jumalanpalveluksissa ja konserteissa, piipahdin kahviloissa ja venäläisissä ruokaloissa, kiertelin yrityksiä ja tutkailin kauppatapoja, vertailin hintatasoja ja tuotevalikoimia, hankin ja etsin suomalaisille milloin minkäkinlaisia tuliaispyyntöjä, hankin itselleni venäläiset puhelin- ja internet- liittymät.
Ostin liput ja matkustin yöjunalla Pietarista Petroskoihin, opin nostamaan rahaa pankkiautomaateista, osallistuin kauppojen arvontoihin, pidin ja kirjoitin venäjäksi paikalliseen tapaan pikku puheita lahjojen ja kukkien kera yliopiston edustajille Naisten päivänä, pääsiäisenä sekä lähtöä edeltävänä päivänä – mutta ennen kaikkea kannoin jokaisen vesipisaran pulloissa ja kanistereissa kotiin venäläisen perheenäidin tapaan ja söin sekä kokkasin venäläistä ruokaa keittämällä asuntolani vedenkeittimessä kananmunia nauttiakseni ne ateriaksi hapankaalin, mustapippurin ja smetanan kera. Yksinkertaisesti opin Venäjän arkea ja arkea ulkomaalaisena. Vaikka tosin siitä lähtien, kun opastin jo kolmatta kertaa samana päivänä kadulla ihmisiä, jotka kysyivät kadonnutta osoitetta, ajattelin jo sulautuneeni venäläiseksi maatushkaksi…
Minut yllätti se, etten oikeastaan yllättynyt mistään negatiivisesti. Tämä kertonee jo aikaisemmista kokemuksistani Venäjältä, kuten myös sopeutumiskyvystäni ja asenteestani, mutta erityisesti se kertoo opiskeluvaihdon järjestelyjen onnistumisesta. Toki oma-aloitteisuus, rohkeus ja innokkuus merkitsivät paljon, kuten aina myös muussakin toiminnassa ja elämässä, mutta sekä lähettänyt organisaatio, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun biotalouden laitos sekä vastaanottava organisaatio, Pietarin valtiollinen metsä-teknillinen yliopisto, hoitivat loistokkaasti oman osuutensa vaihto-opiskeluni onnistumisessa. Apurahojen myöntäjät mahdollistivat opiskeluni taloudellisesti ja perheeni henkinen tuki sekä kannustus auttoi jaksamaan vaativan urakkani kunnialla loppuun saakka. Työtovereiden ja ystävien kannustavat ja kummastelevat viestit rohkaisivat ylittämään omat pelkoni.
Tulin eilen illalla Petroskoista metsäaiheisen valtakunnallisen Venäjä-verkoston järjestämältä yritysseminaari- matkalta. Tänään aloitan Mediavenäjän opiskelun omassa ammattikorkeakoulussani Joensuussa. En siis enää luule, että vaihto-opiskelustani olisi mitään hyötyä, sillä TIEDÄN, että opinnoistani Pietarissa on jo nyt ollut paljon hyötyä ja vielä enemmän siitä on hyötyä, kunhan saan arjen taas raiteilleen Suomeen paluuni jälkeen ja sitten ajatukseni uudelleen opiskelun ja opitun hyödyntämiseen. Mahdollisuuksiahan ei puutu – tarvitaan vain aikaa, ajatusta ja innostusta. Innostusta on tälläkin hetkellä ja suunnittelen venäjän kielen opintoja edelleen Venäjällä. Lisäksi metsäalan opinnot kiinnostavat – lähin alan yliopisto on Petroskoissa ja pitää selvittää, millaisia lisäopintoja myös siellä olisi mahdollista suorittaa.
Kirjoittaessani tätä koostetta, tunnen syvää kiitollisuutta tästä jo saadusta opiskelumahdollisuudesta. Minä lähdin Pietarista, mutta Pietari ei lähde minusta. Spasibo ja dasvidania!
Lisätietoja:
Aikuisopiskelija Ella Kärki, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu