Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijat tutustuivat Pohjois-Suomen metsätalouteen

perjantai, 13.12.2013

Mikkelin ammattikorkeakoulun neljännen vuoden metsätalousinsinööriopiskelijat aloittivat viimeisen lukuvuoden tutustumalla Pohjois-Suomen metsätalouteen. Matkasta kirjoitettiin matkakertomus Puumies-lehteen.

Ensimmäinen kohteemme ja retkeilyn aloitus oli Iisalmella, Olvin tehtaalla. Olvi on kiinnostava muutenkin kuin panimotuotteiden takia. Historia on kiehtova ja monivaiheinen, esitys oli myös Olvin puolesta erittäin hyvin järjestetty.

Metsäkoneiden valmistukseen tutustuimme Ponssen tehtaalla Vieremällä. Hyvin nopeasti vierailun edetessä alkoi tehtaalla valjeta se todellinen Ponsse henki. "Se mikä luvataan, myös pidetään," kuului Einari Vidgrénin motto. Tehdaskierroksella näkyi selvästi kuinka Ponsse pyrkii olemaan tuotannossaan omavarainen tuottamalla mahdollisimman suuren osan komponenteistaan itse.

Kajaanissa pysähdyimme pikaisesti katsomassa viimeistä tervanpolton-jätemetsikköä. Siitä jatkoimme Kuusamoon, jossa tutustuimme Pölkky Oy:n sahan tuotantoprosessiin puutavaran saapumisesta valmiiksi tuotteeksi. Pölkyn saha erottuu kahdessa suhteessa: puuraaka-aineesta noin puolet ostetaan toimituskaupoilla Metsähallitukselta ja isoilta yhteismetsiltä ja tuote jalostetaan pitkälle. Vierailu oli erittäin antoisa ja mielenkiintoinen, sekä saimme iloksemme huomata kuinka monipuolinen puun jalostaja Pölkyn tehdas on.

Kuusamossa vierailimme myös Suurpetokeskuksella. Suurpetokeskuksen suosituimmat asukkaat ovat hoitajiinsa tottuneita karhuja. Parhaiten kierrokselta jäi mieleen oppaan vakuutus karhujen turvallisuudesta. Nämä suuret, mutta arat otukset eivät luonnossa kaipaa ihmisen seuraa vaan viettävät päivänsä mieluummin aterioiden metsän tarjottimelta.

Seuraavaksi suuntasimme Sallaan ja kokoonnuimme Sallan yhteismetsän Kenttälammen kämpän tupaan kuuntelemaan Timo Jumiskoa, joka kertoi meille Sallan yhteismetsän toiminnasta. Sallan yhteismetsä on Suomen toiseksi suurin yhteismetsä, jonka kokonaispinta-ala on noin 60 000 hehtaaria. Tällä hetkellä yhteismetsällä on osakastiloja yli 1 500. Yhteismetsä myy puuta toimituskaupoilla, myy metsästyslupia ja vuokraa kämppiä. Metsän merkityksestä Lapin kunnille kertoo, että yhteismetsä on Sallan suurin veronmaksaja.

Tuntsan metsäpaloalueeseen tutustuimme Metsähallituksen suunnittelija Tapio Peltoperän sekä Frans Niemelän opastamina. Frans tietää Tuntsasta oman taustansa myötä erittäin paljon, sillä hän toimi ”Tuntsan nokisavotan” ukkoherrana. Koko luokka kuunteli hämmästyneenä herrasmiehen tarinoita. Silloiset työolosuhteet, työvälineet ja kuri pistävät nuoren ihmisen ajattelemaan asioita laajemmin.

Inarissa saamelaismuseo Siidassa käynti oli kokemuksena mielenkiintoinen ja opettava. Näyttelytarjonta mahdollisti tutustumisen saamelaiskulttuuriin ja pohjoiseen luontoon aisteja kutkuttelevalla tavalla. Siidan kiertämiseen varattu aika jäi harmittavan lyhyeksi ja tarkempaan tutkimiseen olisi tarvinnut aikaa useamman tunnin. Lyhyehköstä vierailusta huolimatta museossa käynti oli antoisa kokemus ja kukin sai haalittua mukaansa jonkin matkamuiston museon myymälästä.

Saavuimme Nordkappiin perjantai-iltana ennen pimeän tuloa. Ajomatka Euroopan pohjoisimpaan pisteeseen oli ehdottomasti koko matkan kiehtovimpia hetkiä. Vietimme paikanpäällä reilun puolituntisen nautiskellen maisemista ja ottaen valokuvia niin, että kamerat sauhusivat. Tämän jälkeen nousimme takaisin autoon ja lähdimme kohti seuraavaa majapaikkaa, joka oli matkalle aikaisemmin ohittamamme majatalo Honningsvågissa. Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan takaisin Suomeen, mutta ensimmäisten kilometrien aikana pysäytimme linja-auton meren rantaan, jolloin halukkaille tarjoutui vielä mahdollisuus käydä aamu-uinnilla Jäämeressä.

Olemme saapuneet pitkän matkan Norjasta Suomen puolelle Enontekiölle, missä on tarkoitus nousta Vuontiskeron tunturille, että näkisimme metsärajan ja upeat maisemat Pallastunturin kansallispuistoon. Opiskelijajoukkomme nousi noin 400 metrin korkeuteen, missä metsäraja viimein tuli vastaan. Solakat kuuset vaihtuivat aivan yllättäen tunturikoivuihin. Se oli kokemisen arvoinen hetki metsäpiskelijoille, jotka eivät olleet aiemmin vastaavaa nähneet.

Lapin metsämuseossa meillä oli oppaana eläköitynyt metsätalousinsinööri Tapani Koivula. Hän johdatti meidät läpi metsätöiden historian viimeisen sadan vuoden ajalta kertoen tarinoita metsämiesten töistä savotoilla ja elämästä metsäkämpillä.

Tiimiesimies Ilkka Vaara Metsähallituksesta kertoi metsänhoidosta Lapin alueella. Lapin metsänhoidolle on tyypillistä kaikkien luonnonkäyttäjien huomioon ottaminen, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä. Luennon jälkeen hienoa Pilke -rakennusta meille esitteli Laura Kuusisto. Rakennus oli Suomen kolmanneksi isoin puurakennus, ja siinä käytetty puu oli suomalaista, lukuun ottamatta tammisia portaita.

Paliskuntain yhdistyksessä Rovaniemellä porotalousneuvoja Marja Anttonen kertoi meille porotaloudesta ja siitä mitä se ihmisille merkitsee täällä pohjoisessa. Liikenne ja suurpedot verottavat tuhansia poroja vuosittain mikä vaikeuttaa poronhoitoa. Metsätalous aiheuttaa myös haasteita poronhoidolle valtion mailla. Porotalousneuvoja kertoi kuitenkin Metsähallituksen ja paliskuntien tekevän hyvin yhteistyötä metsänkäyttöön liittyvissä asioissa.

Uskomattoman antoisa ja mieleenpainuva matkamme ei olisi ollut mahdollista toteuttaa näin laadukkaalla tavalla ilman Metsämiesten Säätiön anteliasta tukea.

Lisätietoja:

Yliopettaja Timo Leinonen, metsätaloudenlaitos, Mikkelin ammattikorkeakoulu, timo.leinonen(at)mamk.fi

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 6 -10 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.