Metsämiesten Säätiö Foundation

Pihkanjuoksutuksen kannattavuus metsätilan lisäansiona

perjantai, 17.01.2014

Pihkan valuttamisen kannattavuutta tutkittiin kolmivuotisella kenttäkokeella 2011–2013. Pihkan valuttamiskohteiksi valittujen puiden kylkiin tehtiin kesäkuun alussa noin puoli metriä pitkä pystyviilto ja ns. kalanruotokuvion ensimmäiset vinoviillot. Pystyviillon alle kiinnitettiin parin sentin mittainen muoviputki ja sen ympärille edelleen muovipussi, joka nidottiin puun kylkeen. Kalanruotokuvioon lisättiin vinoviiltoja määrävälein; kuusilla kerran viikossa ja männyillä noin joka kolmas päivä.

Männyistä kerätyn pihkan määrä 2011–2013 oli keskimäärin 333 g/puu/kesä, josta kesäkuussa kertyi 25%, heinäkuussa 43% ja elokuussa 33%. Läpimitaltaan isommat puut tuottavat enemmän pihkaa, ja kokoluokkien väliset erot korostuvat kesän edetessä. Kuuset tuottivat pihkaa huomattavasti mäntyjä vähemmän, keskimäärin 92 g/puu/kesä ja tuotos ei riippunut niin paljon puun koosta kuin männyllä. Etenkin kuusella puuyksilöiden väliset erot olivat suuria. Pääsääntöisesti runsaasti pihkaa valuttavat puut olivat joka vuosi samoja.

Kahden ensimmäisen kesän havaintojen perusteella vaikutti siltä, että kerätyn pihkan määrä riippuu voimakkaasti säätilasta. Kesä 2012 oli varsin lämmin ja kesä 2011 puolestaan hieman keskimääräistä viileämpi lämpösumma kertymillä mitattuna. Jälkimmäisen kesän pihkantuotos oli noin neljänneksen pienempi kuin edellisen kesän vastaava, joten tuotosero on samaa suuruusluokkaa kuin keruukuukausien lämpösummien ero. Kuusella viileä kesä- ja heinäkuu vaikutti alustavien tulosten mukaan pihkan kertymiseen vielä enemmän kuin männyllä.

Kesän 2013 tulokset ovat jossain määrin ristiriidassa aiempien vuosien kanssa. Kyseinen kesä oli kokonaisuutena lämmin ja ennen kaikkea kasvukausi oli pitkä, mutta kerätyn pihkan määrät olivat kuitenkin selvästi pienempiä kuin kahtena edellisenä vuonna (taulukko). Toukokuun ja syksyn lämpimät säät olivat kuitenkin pihkan valutuksen koejaksoksi valittujen kesäkuukausien kannalta vähemmän merkitseviä. Sen sijaan pihkan keruun kannalta keskeisin heinäkuun keskilämpötila oli edellisen viileän kesä tasolla ja minimilämpötilat jopa sitä alempia. Lisäksi kasvukauden loppupuoli oli erittäin kuiva.

Taloudellista tulosta tarkasteltiin lähtötilanteen näkökulmasta; kannattaako päätehakkuuta lähestyvää puustoa hyödyntää kolmen kasvukauden ajan pihkan valutuksessa? Liiketaloudellista kannattavuutta mitattiin kolmen vuoden jakson nettotulojen nykyarvolla käyttäen kolmen prosentin korkokantaa. Pihkaa hyödyntäviä tuotteita on markkinoilla vasta muutamia eikä kerätylle pihkalle ole vakiintunutta hintatasoa. Niinpä laskelmien ensi vaiheessa haettiin pihkan myyntihinnan nollarajaa, jossa myynti kattaisi keruutyön, mutta ei vielä tuottaisi metsänomistajalle mitään. Koealoilta kerätyn pihkan määrä ja keruutyöhön käytetty työaika yleistettiin olettamalla, että kohteeksi valittaisiin noin 300 runkoa hehtaarilta. Tällä tavoin laskettuna mäntyjen kesien 2011–2013 pihkatuotokset olivat keskimäärin 100 kg/ha. Vastaava lukema kuusella oli 27 kg/ha.

Pihkan valuttamisen eli pihkomisen aloitustoimet veivät yhtä puuta kohden työaikaa 6-7 min, vaakaviiltojen lisäykset 45-55 s ja pihkapussien keruu noin 1½ min. 300 puulle yleistettynä työaikaa kului männikössä yhteensä 128 tuntia ja kuusikossa 100 tuntia vuodessa. Työvoimakustannuksiksi oletettiin 13€/ha ja matkakuluihin varattiin 10€/käyntikerta. Suunnittelutyön osuus sekä materiaali- ja työvälinekulut jätettiin huomioimatta.

Talteen kerätyn pihkan määrän oletettiin olevan sama kuin kolmen vuoden kokeen keskiarvo. Niitä vastaavat myyntihinnan nollarajat olivat männyllä 19 ja kuusella 53 €/kg. Jos päätehakkuu ajoitetaan välittömästi pihkomisen jälkeen, puuston laadulle aiheutuvat muutokset jäänevät vähäisiksi. Jos kuitenkin oletetaan, että männiköissä 10% ja kuusikoissa 20% pihkottujen 300 rungon tukkitilavuudesta joudutaan myymään kuitupuun hinnalla, myyntihinnan nollaraja on männyllä hieman yli 20 ja kuusella noin 63 €/kg. Lopulliseen myyntihintaan pitää vielä lisätä metsänomistajan pihkankeruulle asettama tuottovaade sekä tästä laskelmasta pois jätetyt kustannukset.

Männiköiden hyödyntäminen on tämän kokeen keskimääräisellä kerätyn pihkan määrällä ja 40 euron kilohinnalla metsänomistajan näkökulmasta kannattavaa toimintaa, vaikka sen seurauksena päätehakkuutulot hieman alenisivatkin. Pihkan keruu kuusista osoittautui kannattavaksi vain, jos tuotantomäärät ovat riittävän korkeita ja myyntihinta nousee noin kaksinkertaiseksi männyn pihkaan verrattuna. Viimeisimmän vuoden heikko valutustulos tuottaa nettotuloja vasta, jos myyntihinta nousee noin 85 euroon kilolta, mutta ensimmäisen vuoden tuotantomäärillä toiminta on taloudellisesti järkevää jo noin 60 euron kilohinnalla.

Pihkankeruu on käsityövaltaista, ja työvälineiden toimivuus vaikuttaa tarvittavan työpanoksen määrään paljon. Valutukseen käytetty menetelmä vaatii edelleen kehittämistä. Pihkan keruun kannattavuutta voidaan parantaa valutettavien puiden oikealla valinnalla. Tulosten perusteella pihkominen on taloudellisesti järkevää ja parhaimmillaan varsin kannattavaa, mikäli pihkalle raaka-aineena on kysyntää.

Tutkimushankkeesta vastasi tutkija Asta Kietäväinen ja asiantuntija-apuna toimi MMT Hannu Salminen. Alustavia taloudellisia tuloksia on laskenut MMT Anssi Ahtikoski (Metla). Hanke teki yhteistyötä Lapin 4H:n (Eija Vuorela) sekä Lapin luonnontuote- ja elintarviketoimialojen työohjelman kanssa (Rainer Peltola).

Tutkimushanketta rahoitti Metsämiesten Säätiö.

Lisätietoja:

YTT, MMM Asta Kietäväinen, asta.kietavainen(at)iki.fi

MMT Hannu Salminen, Metla, hannu.salminen(at)metla.fi