Luonnon, metsän ja ihmisen vuorovaikutusta tarkasteltiin Tarton kansainvälisessä konferenssissa

perjantai kesäkuun 6. 2014

Tartossa järjestettiin 29.4.-3.5.2014 kansainvälinen monitieteinen konferenssi Framing Nature: Signs, stories, and Ecologies of Meaning. Oma esitelmäni käsitteli metsän erilaisia kehyksiä: miten eri tieteet, taiteet, ammatit, koulutusalat, ideologiat, teoriat jne. luovat omanlaisiansa tapoja tarkastella ja työstää metsää.

Metsä oli näkyvä teema noin 120 eri puolilta maailmaa tulleiden tutkijoiden kehystyksissä sekä pääaiheena että erityisesti osana luontoon liittyviä kokonaistarkasteluja. Semiotiikan, maantieteen, ekofeminismin, kulttuurintutkimuksen, filosofian, metsäntutkimuksen, historian, taiteidentutkimuksen, kasvatustieteen ja monien muiden tieteenalojen potpourri onnistui monialaisuudessaan ja koko osallistujajoukkoa ajatelleen tuomaan paljon uusia näkökulmia luonnon ja kulttuurin (ihmisen) suhteen ymmärtämiseen. Siinä korostuu ajatuskulkuja eteenpäin vieden kuinka nykyisyyttä ei ymmärrä ilman menneisyyttä, luontoa ja sen tulkintoja ilman ihmistä tai vaikkapa tulevia metsäinnovaatioita ilman kulttuuristen prosessien ymmärtämistä.

Erilaisia näkökulmia tiivistävässä paneelissa sivuttiin myös kestävän kehityksen taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen ulottuvuuden määritelmiä. Samassa yhteydessä painotettiin erityisesti kulttuurisen kestävyyden painoarvoa, joka kapea-alaisimmillaan nähdään vain vanhan museoimisena. Antropologisesti ja koko leveydellään ymmärrettynä kulttuurinen näkökulma on tosiasiassa tärkeä johtolanka ihmisen ja luonnon monimuotoisen suhteen ymmärtämiseen, ei vain kestävän kehityksen kosmeettinen sivuhaara.

Lisätietoja:

FM Pekka Virtanen, pekka.virtanen(at)hotmail.fi

http://www.ut.ee/SOSE/conference/2014_framing_nature/