Metsäalan tutkimuksessa painopistettä siirrettävä vanhan parantamisesta uuden kehittämiseen

keskiviikko kesäkuun 11. 2014

Metsämiesten Säätiön rahoittaman esiselvityksen ”Metsäntutkimuksen kokonaistarkastelu” loppuraportti on valmistunut. Selvityksessä analysoitiin metsäalan tutkimuksen voimavaroja ja jakautumista sekä arvioitiin, miten tutkimusta pitäisi tulevaisuudessa suunnata, jotta se tukisi alan kehittämistä.

Kansainväliset vertailut osoittivat, että Suomi on metsäalan tutkimuksen suurvalta. Kaksi kolmannesta 250 miljoonan euron tutkimuspanostuksesta kohdistuu metsäteollisuutta koskevaan tutkimukseen, josta suurin osa on yritysten omaa tutkimus- ja kehitystyötä. Metsätaloutta koskeva tutkimus eli perinteinen metsäntutkimus on valtaosin julkisrahoitteista.

Ekologiaan ja metsänhoitoon liittyvät aiheet hallitsevat kahta kolmasosaa metsäntutkimuksesta. Heikoimmin edustettuja ovat metsätuotteiden markkinoita ja metsäteknologiaa koskevat tutkimukset. Viimeisen 20 vuoden aikana eniten osuuttaan ovat kasvattaneet talous- ja yhteiskuntatieteet.

Raportissa tarkasteltiin myös meneillään olevan metsäalan murroksen vaikutusta alan ja sen tutkimuksen haasteisiin. Avainasiaksi nousi se, miten painopiste saataisiin siirretyksi vanhan parantamisesta uuden kehittämiseen. Ideoista ei ole pulaa, vaan ongelmana on rohkeuden puute. Lisää riskin ottoa kaivataan sekä alan elinkeinotoiminnassa että tutkimuksessa.

Metsäntutkimuksen suuntaaminen uusille alueille edellyttää tutkimusosaamisen monipuolista kehittämistä. Ala ei kuitenkaan pysty omalla koulutuksellaan takaamaan, että päteviä tutkijoita on riittävästi kaikilla tärkeillä aihealueilla. Tarvitaan lisää verkottumista ennen kaikkea ihmistieteisiin. Vaje on suurin metsäpolitiikan tutkimuksessa ja opetuksessa.

Selvitystä varten tehdyissä asiantuntijahaastatteluissa pahimmaksi metsäalan tutkimuksen ongelmaksi nähtiin kuitenkin puutteet tutkimustulosten jalkauttamisessa käytäntöön. Muita haasteita ovat tutkimuksen sirpaloituneisuus, tulevien tutkimustarpeiden huono ennakointi, asiakasnäkökulman puute ja liiallinen aineistokeskeisyys.

Raportissa esitetään joukko politiikka- ja toimenpidesuosituksia. Niistä keskeisin on tutkimus- ja osaamisstrategian laatiminen metsäalalle. Osana tätä strategiaa on turvattava vapaan ja riippumattoman tutkimuksen asema.

Lisätietoja:

Risto Seppälä, ristojseppala(a)gmail.com