Metsäkeskusten arvioimien hirvieläinvahinkojen suhde hirvikannan kokoon, maisemarakenteeseen ja sääoloihin

keskiviikko heinäkuun 14. 2010

Hirvi aiheuttaa merkittävää vahinkoa metsätaloudellemme. VMI 10:n mukaan kaikkien hirvieläinten aiheuttamien tuhojen pinta-ala on metsissämme lähes miljoona hehtaaria. Nykyisin hirven kannalta luonnollisia elinpiirivaatimuksia ei huomioida riittävästi hirvisaalistavoitetta mitoitettaessa. Tieto hirven elinympäristön valintaa ohjaavista tekijöistä eri mittakaavatasoilla on hirvikannan hoidon suunnittelun kannalta tärkeää.

Pro gradu -tutkielmani liittyy Metsäntutkimuslaitoksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteistutkimushankkeeseen ”Hirvitalousalueiden uudelleenmäärittely”, jonka tavoitteena on määritellä hirvikannan hoidon suunnitteluun luonnontieteellisesti ja yhteiskunnallisesti perusteltu aluejako. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata metsäkeskusten arvioimien metsätaloudelle aiheutuneiden hirvieläinvahinkojen vuosittainen kehitys koko valtakunnan tasolla ja riistanhoitopiireittäin vuodesta 1996 vuoteen 2008 saakka. Arvioitujen vahinkojen laajuutta tarkasteltiin riistanhoitopiiritasolla suhteessa taimikoiden pinta-aloihin ja eri tavoin määritettyyn hirvikantaan. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin sitä, löytyykö riistanhoitoyhdistystasolla arvioitujen hirvieläinvahinkojen ja maisemarakenteen sekä eri tavoin määritetyn hirvikannan koon väliltä yhteyttä. Lisäksi tutkimuksessa etsittiin yhteyttä arvioitujen hirvieläinvahinkojen ja sääolojen väliltä.

Hirvieläinvahinkojen määrä vuosina 1996–2008 kehittyi eri tavoin eri osissa maata. Arvioitujen hirvieläinvahinkojen määrä lisääntyi jyrkästi vuodesta 1998 vuoteen 1999 useimpien riistanhoitopiirien alueella. Arvioitujen hirvieläinvahinkojen määrä riistanhoitopiiritasolla seurasi yleensä hirvikannassa tapahtuneita muutoksia. Maisemarakenteen ja arvioitujen hirvieläinvahinkojen, sekä eri tavoin määritetyn hirvikannan ja arvioitujen hirvieläinvahinkojen määrän välillä ei kuitenkaan havaittu olevan yhteyttä riistanhoitoyhdistystasolla. Myöskään riistanhoitoyhdistysten ryhmittyneisyys niiden maantieteellisen sijainnin ja maastotyypin mukaan ei selittänyt arvioitujen hirvieläinvahinkojen määrää. Sääoloilla ei tässä tutkimuksessa havaittu olevan vaikutusta arvioitujen hirvieläinvahinkojen määrään riistanhoitoyhdistystasolla.

Tässä tutkimuksessa hirvivahinkojen määrää kuvaamaan käytettiin metsäkeskuksen arvioimia hirvieläinvahinkoja. Nämä arviot kattavat vain pienen osan kaikista hirvieläinten aiheuttamista vahingoista, mutta ne kuvaavat silti hyvin vahinkojen jakautumista ajallisesti ja alueellisesti. Suurin syy sille, ettei tässä tutkimuksessa löydetty yhteyttä arvioitujen hirvieläinvahinkojen ja maisemarakenteen sekä eri tavoin määritetyn hirvikannan väliltä riistanhoitoyhdistystasolla, saattaa olla tutkimuksessa käytetyn mittakaavan karkeus. Riistanhoitoyhdistys saattaa olla liian iso yksikkö kuvaamaan hirven elinympäristön valinnan ja hirvivahinkojen välistä yhteyttä.

Lisätietoja:

Kimmo Huttunen, kimmo.huttunen(at)joensuu.fi, puh. 044 261 1911