Molemminpuolinen oppiminen tärkeä osa metsäsuunnittelua: Apuvälineet jäsentämään metsänomistajan ja metsäammattilaisen välistä keskustelua

keskiviikko huhtikuun 20. 2011

Metsäsuunnittelun tavoitteena on lisätä metsänomistajan tietoisuutta metsistään sekä tukea metsiin liittyvää päätöksentekoa. Tietoisuuden lisääntyminen voidaan tulkita uuden oppimisena tai oivaltamisena. Kenen tulisi oppia suunnitteluprosessin aikana, jotta suunnittelun tavoite toteutuisi?

Henna Höglundin pro gradu -tutkielmassa vuorovaikutusta metsäsuunnittelussa tarkasteltiin oppimistilanteena, jossa metsänomistajan ja metsäammattilaisen välinen vuorovaikutus jäsentyy apuvälineiden kautta. Apuvälineet voivat vaihdella konkreettisista välineistä, kuten kartoista, käsitteellisiin ongelmiin, joista esimerkkinä voidaan tarkastella vaikkapa metsänomistajan tavoitteiden selvittämistä. Apuvälineiden tarkoituksena on tukea osallistujien välistä vuorovaikutusta ja rohkaista pohtimaan yhdessä kuhunkin tilanteeseen sopivia ratkaisuja. Aidon vuorovaikutuksen saavuttamiseksi osallistujien erilaisten taustojen tunnistaminen ja valmius molemminpuoliseen oppimiseen suunnitteluprosessissa on välttämätöntä.

Tapaustutkimuksessa selvitettiin metsikköselosteen ja kartan rooleja apuvälineinä metsänomistajan ja metsäammattilaisen (tutkija) välisen keskustelun jäsentäjänä. Metsikköselosteella tarkoitetaan esitystä, jossa kuvataan metsikön nykytilaa, metsikön arvon kehitystä sekä vaihtoehtoisia käsittelytapoja ja niiden arvioituja rahavirtoja tulevan suunnittelukauden aikana.

Sekä metsikköselosteen että kartan havaittiin toimivan keskustelua ohjaavina apuvälineinä. Metsikköselosteen avulla metsänomistajat kiinnittivät huomiota erityisesti kuviokohtaisiin käsittelyvaihtoehtoihin ja pohtivat niiden sopivuutta toteutettavaksi omassa metsässään. Kartta auttoi hahmottamaan metsiköiden sijaintia ja siten luomaan mielikuvaa metsästä. Tutkimukseen osallistuneet tunsivat metsänsä hyvin, jolloin kartan merkitys korostui myös tilan esittelyn välineenä. Kartan avulla metsänomistajat kertoivat mm. tilallaan sijaitsevista elinympäristöistä ja tuhoista sekä tehdyistä metsänhoitotöistä.

Tutkimuksessa testattujen apuvälineiden lisäksi metsänomistajat toivat keskustelujen tueksi omaa materiaaliaan, kuten aiempia metsäsuunnitelmia, karttoja tai puukauppa-asiakirjoja. Oman materiaalin käyttö apuvälineenä oli metsänomistajille luontevaa, sillä materiaali oli entuudestaan tuttua. Kaikkiaan apuvälineiden merkitys ja rooli keskustelussa vaihteli metsänomistajan aiempien tottumusten ja tavoitteiden mukaan.

Tutkimuksessa sovellettiin trialogisen oppimisen teoriaa. Tutkimukseen osallistui syksyn 2010 aikana yhteensä 15 metsänomistajaa Pohjois-Karjalan ja Kainuun metsäkeskuksien alueelta. Metsämiesten säätiö myönsi apurahan tutkimuksen toteuttamiseen. Tutkimuksessa tehtyjä havaintoja voidaan hyödyntää jo olemassa olevien sekä uusien suunnittelupalveluiden kehittämisessä.

Lisätietoja:

Henna Höglund, henna.hoglund(at)gmail.com