Pilkkumäntypistiäistuhojen kartoitusta

maanantai helmikuun 8. 2010

Pilkkumäntypistiäinen on männyn neulasia syövä hyönteinen, jonka tuhot ovat yleistyneet Suomessa viimeisen 10 vuoden aikana. Erityisesti Ilomantsissa tuhot ovat esiintyneet laajalla alueella vuodesta toiseen, eikä alueen puusto ei ole päässyt toipumaan hyönteisten joukkoesiintymien välillä. Tästä on seurannut laajojakin tuhoja: alueella on jouduttu hätähakkaamaan isoja yhtenäisiä alueita, mikä edesauttaa hyönteisen leviämistä ympäröiviin metsiköihin. Jotain on ollut kuitenkin pakko tehdä, sillä pilkkumäntypistiäinen on männyille tappava, mikäli neulasten syönti toistuu useana vuonna.

Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää hyönteistuhoihin soveltuva inventointimenetelmä. Inventointimenetelmän taustalla käytettäisiin kaukokartoitusaineistoa, kuten ilmakuvia ja/tai laseraineistoa, jotta menetelmää voitaisiin käyttää laajoillakin alueilla. Tutkimus toteutettiin lähtemällä liikkeelle maastomittauksista, joita voitiin sitten yhdistää kaukokartoitusaineistoon paikkatiedon avulla. Maastoinventointimenetelmänä käytettiin adaptiivista ryväsotantaa, jossa mittauksia suoritetaan enemmän paikoissa, joissa tuhoa havaitaan. Maastomittausten tulokset yhdistettiin kuviottaisesta arvioinnista saatuun metsikkötietoon.

Tulokset osoittavat maastomittausmenetelmän olevan käyttökelpoinen inventoitaessa hyönteistuhojen kaltaista, ryhmittäin esiintyvää ilmiötä. Tuhot voimistuivat mentäessä tuoreemmilta kasvupaikoilta karummille kasvupaikoille ja nuoresta puustosta varttuneempaan puustoon. Huomionarvoista oli myös se, että hyönteistuhojen voimakkuus vaihteli paljon myös yhden kuvion sisällä: mäennyppylällä sijaitsevalla alueella havaittiin enemmän tuhoja kuin ympäröivässä puustossa. Myös taimikon reunalla sijaitseva varttuneempi puusto oli kärsinyt enemmän tuhoja kuin saman metsikön puut kauempana reunasta.

Tutkimuksen tulokset osoittivat maastoaineiston olevan käyttökelpoinen käytettäväksi yhdessä kaukokartoitusmateriaalin kanssa. Tutkimus jatkuu maastoaineiston yhdistämisellä ilmakuva- ja laseraineistoon. Alustavat tulokset näyttävät lupaavilta kartoituksen onnistumisen kannalta.

Lisätietoja:

Mervi Talvitie, mervi.talvitie(at)helsinki.fi