Puutuoteteollisuuden tulevaisuudennäkymät Euroopassa positiiviset mutta jäsentymättömät

maanantai huhtikuun 7. 2014

Puutuotealan toimintaympäristö tulevan 10–20 vuoden aikana näyttää poikkeavan monilta osin siitä, mitä se ollut viime vuosikymmeninä. Tämä asettaa uusia tarpeita politiikan ja toimialan päätöksenteon tueksi tehtävälle ennakointityölle, sillä valtaosa tähänastisista pitkän aikavälin markkinakatsauksista ei ole kyennyt huomioimaan yhteiskunnan ja metsäsektorin kohtaamia rakennemurroksia. Toimintaympäristön muutosten haarukointiin tarvitaan uusia työkaluja, joiden omaksuminen metsäekonomian tutkimusongelmiin ei ole yksiselitteistä.

Vuosina 2012-2015 Euroopan Metsäinstituutin ja Itä-Suomen yliopiston muodostamassa metsäalan ennakointityöryhmässä toteutetaan väitöskirjaprojekti puutuoteteollisuuden markkinoiden pitkän aikavälin näkymistä Euroopassa. Työ pyrkii syventymään metsäalan rakennemurrosten taustoihin ja identifioimaan kansainvälisen toimintaympäristön muutoksen pitkän aikavälin vaikutuksia erityisesti puun käyttöön rakentamisessa.

Kuluvan rahoituskauden keskeinen tutkimuskysymys on ollut selvittää, minkälaiset rakenteelliset tekijät selittävät Euroopan eri osien puutuotteiden käyttöä ja voisiko esimerkiksi Suomessa 1990-luvulla nähty puutuotteiden ominaiskulutuksen tuntuva kasvu tapahtua muualla Euroopassa pitkällä aikavälillä? Tutkimuskysymysten taustalla on huomio siitä, ettei taloutta ja demografiaa kuvaavien indikaattorien perusteella voida odottaa merkittävää sahatavaran kulutuksen kasvua Euroopassa pitkällä aikavälillä. Siksi on tärkeää pohtia sellaisia rakenteellisia tekijöitä, jotka voisivat vaikuttaa puun markkinaosuuteen rakennusmarkkinoilla sen sijaan, että tyydyttäisiin tarkastelemaan yleisiä talouden aktiivisuutta kuvaavia indokaattoreita.

Alustavien tulosten mukaan suurin osa sahatavaran ominaiskulutuksen muutoksista Euroopassa selittyy rakennusaktiivisuuden, tulotason ja sahatavaran hintojen muutoksilla. Tämä pätee kuitenkin ensisijaisesti Länsi ja Keski-Eurooppaan, kun taas metsäisillä Pohjois-Euroopan ja Alppien alueilla on tapahtunut rakenteellisia muutoksia, joita nämä kolme tekijää eivät pysty selittämään. On luultavaa, että nämä rakenteelliset muutokset kuvastavat muutoksia puun markkinaosuudessa rakennusmarkkinoilla ja ovat seurausta muun muassa menekinedistämiskampanjoista ja julkisesta tuesta puurakentamiskonseptien kehitykseen.

Erot sahatavaran kulutustasossa Euroopan eri osissa ovat kasvaneet 1990- ja 2000-luvuilla. Sahatavaran kulutuksen tasoa näyttää määrittävän ainakin metsävarannot, väestötiheys ja hintataso. Resurssien niukkuuden lisäksi kulutustottumuksia näyttäisi määrittävän muut maakohtaiset tekijät, joita saatavilla oleva tilastoaineisto ei kykene huomioimaan. Mallinnustulokset kuitenkin viittaavat siihen, että nämä havaitsemattomat tekijät liittyvät metsävarojen niukkuuteen, joten ne voisivat heijastaa esimerkiksi kulttuuriin, perinteisiin, osaamiseen, asenteisiin ja poliittisiin intresseihin liittyviä tekijöitä.

Katsaus rakennussektorin ominaispiirteisiin auttaa osaltaan ymmärtämään suurten rakenteellisten muutosten vähyyttä sahatavaran kulutustottumuksissa. Rakennussektoria voidaan luonnehtia polkuriippuvuuvaiseksi talouden sektoriksi, muun muassa hajanaisen arvoketjurakenteen sekä suurten nykyisenkaltaiseen infrastruktuuriin sidottujen välineinvestointien vuoksi. Arvoketjun jokaisen osan erillinen kilpailutus ja kustannusten minimointi luo paineita riskinkarttamiskäyttäytymiseen eli uusien ratkaisujen laajamittaisen käyttöönoton välttämiseen.

Huolimatta puutuotesektorin ja sen toimintaympäristön hidasliikkeisistä muutoksista menneiden vuosikymmenten aikana, useat tekijät viittaavat merkittävään muutostarpeeseen tulevien vuosikymmenten mittaan. Etenkin tarve resurssi- ja energiatehokkuuteen sekä päästövähennyksiin luovat paineita rakennetun ympäristön toimintatapojen uusiutumiselle. Suurten volyymien rakennustuotteiden kuten betonin ja tiilen vahvuus-, keveys-, kestävyys- ja eristysominaisuuksia sekä kierrätykseen ja tuotantoprosessien päästöihin liittyviä tekijöitä on mahdollista parantaa merkittävästi nykyisiin bulkkituotteisiin nähden, erityisesti nanomittakaavan teknologisilla ratkaisuilla.

Tuoteparannusten lisäksi nopea digitalisaatio ja informaatioteknologian kehitys mahdollistaa tuotantoarvoketjun maantieteellisen hajauttamisen entistä tehokkaammin, mikä mahdollistaa myös liiketoimintalogiikkaa koskevat uudistukset. Liiketoimintaan ja materiaaleihin liittyvät muutokset voivat yhdessä parantaa metsäsektorin toimijoiden mahdollisuuksia löytää jalansijaa myös sellaisilta markkinoilta, joissa puuta ei tähän mennessä ole totuttu käyttämään. Erityisesti kerrostalorakentamisessa, lisäkerrosrakentamisessa, energiajulkisivuremonteissa ja siltojen rakentamisessa on runsaasti kasvupontentiaalia myös maissa, joissa puun käyttö on jo ennestään
korkealla tasolla pientalosektorin korkean markkinaosuuden vuoksi.

Puutuoteteollisuuden pitkän aikavälin näkymien haarukoiminen vaatii perusteellista ja objektiivista muutostekijöiden analyysia sekä skenaarioajattelua. Tulevaisuuden mahdollisten markkinarakenteiden muutosten lisäksi tarvitaan lisää tutkittua tietoa myös nykyisten markkinoiden kehityssuunnista. Venäjän, Kiinan, ym. nousevien puutuotemarkkinoiden rooli Euroopan puutuoteteollisuuden toimijoiden kilpailukyvyn määrittäjinä tulee luultavasti kasvamaan.

Väitöskirjaprojektiin ”Long-Term Outlook for European Wood Products Markets and Trade” on myöntänyt rahoitusta Euroopan Metsätutkimuksen Säätiö (FEFR) sekä Metsämiesten Säätiö. Projekti kestää vuoden 2015 loppuun.

Lisätietoja:

MMM Elias Hurmekoski, Euroopan Metsäinstituutti, elias.hurmekoski(at)efi.int

www.efi.int