Siemenestä taimeksi - Metsäpuiden taimituotannon historia Suomessa valmistui

tiistai, 31.08.2010

Suomen metsätaimituotannon historia yli 100 vuoden ajalta on nyt koottu yksiin kansiin. MMT Tapani Tasasen toimittama kirja on merkittävä täydennys metsähistoriakirjojen joukossa. Tasasen apuna on ollut yli 20 eri aihealueiden kirjoittajaa.

Kirja on runsaasti kuvitettu yleisteos maamme metsätaimituotannosta. Siinä kuvataan taimituotannon ensiaskeleet 1800-luvun lopulla, ensimmäisten vuosikymmenten kokeilut, tuotantomäärien kehitys sekä tuotantomenetelmien muutokset nykypäiviin saakka. Taimituotantoa on vauhdittanut huoli metsiemme puuston riittävyydestä. Heikossa kunnossa olevien metsien kunnostus edellytti taimituotantoa ja metsänviljelyä.

Varovaisen alun jälkeen tuotanto lähti hienoiseen nousuun 1930-luvulla. Myönteiseen kehitykseen vaikuttivat yleinen metsällinen herääminen sekä 1930-luvulla voimaan tullut metsänparannuslaki. Myönteinen kehitys tyrehtyi sotavuosiin. Melkoinen osa jo kasvamassa olleista taimista jouduttiin hävittämään, koska istuttajia ei ollut.

Vasta 1950-luvun lopulla taimituotanto kääntyi nopeaan nousuun, joka jatkui aina 1980-luvulle saakka. Vuosituotanto kohosi muutamasta kymmenestä miljoonasta 250 miljoonaan taimeen. Taimitarpeen lisäykseen vaikuttivat ratkaisevasti metsätalouden kehittämisohjelmat, joiden tavoitteena oli vajaatuottoisten metsien kunnostaminen.

Suuri tuotantomäärien lisäys edellytti taimituotannon kehittämistä. Pientarhoista luovuttiin ja tuotantoa keskitettiin helpommin koneellistettaville keskustarhoille, jotka pystyivät tuottamaan 5 – 15 miljoonaa tainta vuodessa. Tiestön ja kuljetuskaluston kehitys mahdollistivat taimituotannon keskittämisen.

Alkuaika aina 1980-luvulle saakka tuotettiin pääosin paljasjuurisia taimia, mikä vaati suuret peltopinta-alat. Kylvö tehtiin avomaalle, myöhemmin muovihuoneisiin. Yleensä kahden vuoden jälkeen taimet siirrettiin väljempään kasvutilaan, koulittiin. Puulajista riippuen taimet olivat valmiita istutettavaksi 2 – 4 vuoden iässä.

1990-luvulla alkoi nopea siirtyminen paakkutaimiin, mikä edellytti tarhoilta suuria investointeja muovihuoneisiin, koneisiin sekä pakkasvarastoihin. Paljasjuuristen taimien tuotanto päättyi 2010-luvun puolivälissä. Pisimpään paljasjuurisia taimia käytettiin Itä- Suomen rehevillä kasvupaikoilla. Suuret investoinnit ja kiristyvä kilpailu saattoivat jotkut tuottajat taloudellisiin vaikeuksiin, mikä joudutti tuotannon rakenteellisia muutoksia.

Taimituotannon ja metsänviljelyn merkittäviä etuja ovat, että uusi metsikkö saadaan syntymään välittömästi päätehakkuun jälkeen, ennestään puuttomia alueita voidaan metsittää ja metsänjalostuksen tulokset saadaan nopeasti metsätalouden käyttöön. Jalostuksen myötä saadaan nopeampaa kasvua, parempaa teknistä laatua sekä tuhojen kestävyyttä.

Suhtautuminen taimituotantoon on muuttunut vuosien saatossa. Vielä 1930-luvulla taimituotantoa pidettiin metsätalouden edistämisenä, jota harjoittivat metsäyhtiöt, metsähallitus sekä metsätalouden edistämisorganisaatiot ja sitä tuettiin metsänparannusvaroin. Nykyisin taimituotanto on yhtiöitetty ja se katsotaan normaaliksi liiketoiminnaksi, joka eikä saa tukea julkisista varoista.

Ilman taimituotantoa ja metsänviljelyä metsävaramme ja puuston hakkuumahdollisuudet olisivat merkittävästi nykyistä pienemmät.

Kirjahankkeen toteutuksen mahdollistivat Metsämiesten Säätiön ja Metsänjalostussäätiön myöntämä tuki.

Lisätietoja:

Toimituskunnan puheenjohtaja Matti Suihkonen, m.suihkonen(at)dnainternet.net, puh. 0500 253 093

Kirjan toimittaja Tapani Tasanen tapani.tasanen(at)seamk.fi, puh. 040 830 4132

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 4 - 6 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.