Taimitekijöillä kasvupaikkatekijöitä suurempi vaikutus myyrätuhoihin

perjantai syyskuun 9. 2011

Myyrätuhot taimikoissa ovat yksi suurimmista metsänuudistamisen uhista Suomessa, erityisesti niinä talvina, kun myyräkannat ovat huipussaan. Tutkimuksessamme analysoitiin talvella 2008/09 tapahtuneita ennätyssuuria myyrätuhoja 683 taimikkokuviolla (1200 hehtaarilla) Päijät-Hämeessä. Kenttätutkimustulokset yhdistettiin Heinolan Metsänhoitoyhdistyksen kasvupaikka- ja metsänhoitoaineistoon. Yhdistetystä aineistosta analysoitiin myyrätuhojen riippuvuus neljästätoista taimi-, kasvupaikka- ja metsänuudistamistekijästä.

  • Yleensä taimitekijöillä oli suurin ja kasvupaikkatekijöillä pienin vaikutus myyrätuhoihin. Päätulokset olivat:
  • Taimet olivat herkimpiä myyrätuhoille kolmen ensimmäisen vuoden aikana istutuksen jälkeen tai 50 cm pituuteen asti.
  • Kaikki maanmuokkausmenetelmät (äestys, laikutus, laikkumätästys, ja mätästys) vähensivät myyrätuhoja verrattuna uudistamismenetelmiin, joissa maanmuokkausta ei käytetty. Vähiten myyrätuhot olivat äestys- ja laikutusalueilla.
  • Männyntaimikoissa myyrätuhot olivat pahimpia, vaikka kuusentaimikoissakin tuhot olivat melko suuria aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna.

Tulokset tästä ja aikaisemmista tutkimuksista näyttäisivät osoittavan, että myyrätuhoihin voi vaikuttaa metsänuudistamismenetelmällä. Myyrätuhoja voi vähentää esimerkiksi a) maanmuokkausmenetelmillä, joissa rikotun maanpinnan osuus on suuri; b) ajoittamalla istutustyöt myyräkannan romahduksen jälkeiseen kevääseen, c) istuttamalla taimet riittävän tiheästi ja edistämällä luonnontaimien syntymistä täydennykseksi ja d) välttämällä puhtaita männyntaimikoita. Lisätutkimuksia tarvittaisiin vahvistamaan alustavat havainnot siitä, että myyrätuhot ovat pienempiä taimikoissa, joissa kuusi on ollut pääpuulajina ennen metsänhakkuuta, joissa on täydennyksenä luontaisesti syntyneitä taimia ja joissa istutus on tehty keväällä eikä syksyllä.

Tutkimuksissamme on lisäksi selvitetty kokeellisesti kuusen ja koivun taimien toipumista eriasteisista myyrien aiheuttamista vioituksista. Mitattavina muuttujina ovat olleet kuolleisuus, kasvu sekä vauriokohtien kautta taimia infektoivien patogeenien esiintyvyys ja niiden aiheuttamat sekundääriset haitat. Tämän tutkimuksen tulokset ovat vielä kesken, mutta varhaiset havainnot viittaavat siihen, että varsinkin pienet kuusentaimet toipuvat vakavastakin myyrän aiheuttamasta vioituksesta erittäin hyvin. Tästä syystä metsänomistajille suositellaan malttia täydennysistutusten kanssa – talvella tapahtuneen tuhon jälkeen kannattaa odottaa vähintään keskikesään, jotta nähdään, mikä osuus taimista alkaa kasvaa uudelleen ja mikä osuus kuolee.

Metsämiesten Säätiö on tukenut hanketta.

Lisätietoja:

Varttunut tutkija Otso Huitu, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoki, otso.huitu(at)metla.fi