Talousmetsien oikealla hoidolla ja laaja-alaisella suunnittelulla voidaan vaikuttaa merkittävästi metsäkanalintupoikueiden elinoloihin

perjantai toukokuun 20. 2011

Metsäkanalintupoikueet kärsivät metsien pirstoutumisesta. Pirstoutumisen vaikutukset ovat sekä suoria että epäsuoria. Suorana vaikutuksena on sopivien elinympäristöjen väheneminen ja aukean alan runsastuminen. Epäsuorana vaikutuksena on muun muassa lisääntynyt pienpetojen aiheuttama pesä- ja poikuepredaatio. Tämä käy ilmi Aapo Latvajärven tekemästä opinnäytetyöstä. Tutkimuksessa selvitettiin riistakolmiolaskentojen poikuehavaintojen ympäriltä maisemarakennetta verraten sitä poikueettomien alueiden maisemarakenteeseen. Tutkimuksessa oli kaksi erillistä tutkimusaluetta: Etelä-Suomi ja Pohjois-Suomi.

Tutkimuksessa ei löytynyt selkeästi yhtä elinympäristötyyppiä, jota sekä metso-, teeri- että pyypoikueet yhteisesti suosivat. Kuitenkin sekapuustoisissa metsissä poikueita havaittiin eniten. Metsopoikueet suosivat mäntyvaltaisia metsiä etenkin Etelä-Suomessa. Tulokset tukivat myös käsitystä, että puustoisten soiden ojitus on ollut vahingollista metsäkanalinnuille, etenkin haudonta- ja poikuevaiheessa.

Metsäkanalintujen poikue-elinympäristöjä tarkasteltaessa tulee metsikkötason lisäksi kiinnittää huomiota laajempaan, alueelliseen tasoon. Pirstoutumisvaikutusta voidaan vähentää vain tilakohtaisella ja mieluummin tilanrajat ylittävällä suunnittelulla. Suunnittelun käytäntöön viemiseen tulee myös kiinnittää erityistä huomiota. Poikueajan elinympäristöjen laatuun voidaan vaikuttaa pienillä muutoksilla talousmetsien hoidon käytännöissä.

Tutkimus suoritettiin yhteistyössä Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen yksikön sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Työlle on myönnetty Suomen Riistanhoitosäätiön sekä Metsämiesten Säätiön apuraha vuonna 2011.

Lisätietoja:

Opiskelija Aapo Latvajärvi, HAMK, latvis.jr(at)gmail.com, puh. 040 724 5220