Vaihto-opiskelut Ruotsissa, Uumajassa

torstai elokuun 14. 2014

Olin kevään 2014 vaihdossa Ruotsissa, SLU:n yliopiston Uumajan kampuksella. SLU:ssa on metsäopintoja kolmella eri kampuksella, mutta kohteekseni valikoitui Uumaja sen pohjoisen sijainnin, sekä mielenkiintoisen englanninkielisen kurssitarjonnan takia. Valintani osui aivan nappiin näin jälkikäteen tarkasteltuna, enkä usko että kovin paljoa parempaa vaihtokokemusta olisin voinut saada.

Kurssit joita kävin olivat sisällöltään monipuolisia, sekä opetusmetodeiltaan nykyaikaisia. Ruotsalaisessa mallissa opiskellaan kerrallaan yhtä kurssia, jota onkin sitten yleensä viitenä päivänä viikossa. Aluksi tämä hieman hirvitti, sillä olen tottunut käymään useampaa kurssia samaan aikaan, mutta hetken totuttelun jälkeen ruotsalainen systeemi tuntui oikein mainiolta. Yhtä teemaa koko ajan käsiteltäessä siihen pääsee paneutumaan oikein olan takaa ja asiaan pääsee hyvinkin syvälle, sillä luennot ja harjoitustyöt (joita oli aika paljon suomalaiseen malliin verrattuna) liittyvät kaikki kurssin asiaan jollakin tapaa. Tämän vuoksi ajatukset pyörivät tämän yhden teeman ympärillä koko ajan, eivätkä harhaudu sivupoluille. Välillä kyllä tuli sellainen olo, etteikö voitaisi jo käsitellä jotain aivan muuta asiaa, mutta kaiken kaikkiaan tällainen kurssijärjestelmä oli oikein mainio.

Mutta mielenkiintoiset kurssit eivät kuitenkaan vielä takaa onnistunutta vaihtokokemusta, vaan sen tekevät vain ja ainoastaan ihmiset. Minulla kävi aivan uskomaton tuuri, ja löysin itseni keskeltä parasta opiskelijayhteisöä, missä olen koskaan ollut (tämä oli kolmas yliopisto, jossa olen opiskellut, joten ehkä kolmas kerta toden sanoo?). Ruotsalaiset opiskelijat todella pitivät huolta vaihto-opiskelijoista, ja aktiviteettia oli jos jonkinlaista.

Kävimme mm. muutaman päivän hiihtovaelluksella vuorilla, jolloin osa vaihtareista sai ensikosketuksensa suksiin! Vuorenrinnettä alas tullessa näin suomalaisena pääsi kyllä nauttimaan puuterin pöllyttämisestä, mutta vähemmän hiihtokokemusta omanneet pöllyttivät lunta enemmänkin naamallaan kuin suksillaan. Suosittelen kaikkia kokeilemaan hiihtovaellusta Skandeilla. Ainakin Kungsleden-reitti, jota pitkin hiihtelimme, oli hyvin merkattu, ja sen varrelta löytyy tupia joissa voi majoittua. Kokonaisuudessaan reitti on 400 km pitkä, mutta ainakin ensikertalaiselle hieman lyhyempikin pätkä on varmaan aivan tarpeeksi. Vuoristossa nousut voivat välillä olla hyvinkin rankkoja, mutta niitä tasoittavat sitäkin vauhdikkaammat laskut! Varoituksen sana vielä tästä; vuoristoon voi jäädä koukkuun.

Ruotsalaiset metsäopiskelijat ovatkin aivan uskomatonta sakkia, ja heidän kanssaan on hyvin helppoa tulla toimeen. Täytyy vain olla rohkea ja aktiivinen ja mennä mukaan toimintaan, vaikkei ruotsia niin hyvin puhuisikaan. Muutaman kaverin kanssa meillä olikin Swedish Dinner Club, jolloin menimme aina jonkun luokse kokkaamaan ja nauttimaan päivällistä, ja ruotsi oli ainoa sallittu puhekieli! Täytyy kyllä myöntää, että välillä saatoimme sortua englannin puhumiseen, mutta nämä ruotsi-illalliset olivat kyllä hyvin antoisia, ja rohkaisivat käyttämään ruotsia.

Metsäylioppilailta löytyi myös mm. oma huikean hieno kerhotalo, jossa järjestettiinkin Skandinavian metsäylioppilaiden tapaaminen hiihtokisoineen maaliskuussa. En siis ole ainoa suomalainen metsäylioppilas tai forsti, joka on päässyt tästä ympäristöstä nauttimaan! Kerhohuoneen takapihalta löytyi yksi parhaista saunoista, jossa olen koskaan kylpenyt. Sauna lämpesi joka tiistai (ja sitä pystyi myös vuokraamaan mille tahansa illalle varsin huokeaan 10 euron hintaan), ja taas se oli se porukka joka siitä teki aivan loistavan! Opiskelijoilla nimittäin oli saunakerho, joka huolehti saunan lämmittämisestä, polttopuiden pilkkomisesta ym. ja kerholaiset olivat todella hauskaa sakkia. Tiistai-illat venyivätkin saunalla usein puolille öin asti, mikä tarjosi loistavan tilaisuuden havainnoida päivän pituuden muuttumista kevään edetessä. Opetin myös ruotsalaisia vastomaan, mistä he innostuivatkin oikein kovasti!

Suosittelen siis tätä rakasta länsinaapuriamme vaihtokohteeksi. Mikäli olet miettinyt vaihtoon lähtemistä, eikä selkeää kohdetta ole vielä mielessä, kannattaa Uumajaa harkita vakavasti! Kaupunki on sopivan iso jotta sieltä löytyy kaikennäköistä tekemistä, ja metsäylioppilasporukka on aivan mahtavaa. Löytyypä sieltä myös pohjoismaiden suurin kuntokeskuskin IKSU, josta löytyy niin kiipeilyseinää, uima-allasta kuin myös jopa hiekalla täytetty halli beach volleyn pelaamiseen (sinne on seiniin jopa maalattu trooppinen merimaisema!). Ruotsi ei välttämättä tunnu kovin eksoottiselta vaihtokohteelta, mutta takaan että kulttuurillisia yllätyksiä tulee. Itse ainakin yllätyin heidän jatkuvasta kahvinlipittelystään, jota fikaksikin kutsutaan.

Haluaisin vielä kiittää Metsämiesten Säätiötä heidän avokätisestä avustuksestaan, joka mahdollisti oloni Ruotsissa vailla taloudellisia huolia. Kiitos!

Lisätietoja:

MMK Saska Lohi, Helsingin yliopisto, saska.lohi(at)helsinki.fi

www.slu.se