Varsitielle vai urapolulle - metsätalousinsinöörien ammatti-identiteetin kehittyminen

keskiviikko helmikuun 23. 2011

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnalle tehtävän väitöskirjatyön tarkoituksena on kertoa, miten 1980-luvun koulutuspolitiikan tavoitteet tasa-arvosta ja jatkuvasta koulutuksesta ovat toteutuneet yksittäisten metsätalousinsinöörien elämässä ammatillisen sosialisaation ja ammatti-identiteetin näkökulmasta katsottuna 2000-luvulle tultaessa. Tavoitteena on selvittää, miten sukupuolten välinen ja alueellinen tasa-arvo on toteutunut ja millaisia valinnanmahdollisuuksia uudistunut koulutus todellisessa elämässä tuotti. Samalla syntyy kuvaus siitä, miten metsätoimihenkilöiden kokemus omasta työstään ja metsämieshengestä on kahdessakymmenessä vuodessa muuttunut metsänomistajakunnan kaupungistuessa ja metsäalan vähitellen naisistuessa.

Tutkimus on laadullinen ja sen pääaineisto koostuu 34:stä metsäalan opistotasoisen tutkinnon (metsäteknikko/metsätalousinsinööri) suorittaneen elämäkerrasta. Ne on kerätty haastatteluina Metsäammatit metsätalouden murroksessa -metsäperinteen tallennushankkeessa vuosina 1999–2002. Aineistoa tutkitaan sekä narratiivisen että narratiivien analyysin keinoin.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa aineiston pohjalta selvitettiin 1980-luvulla metsäopistossa opiskelleiden ammatinvalintaan vaikuttaneita tekijöitä sekä opiskeluaikaisia kokemuksia ja verrattiin näitä ruotsalaisiin ja norjalaisiin vastaaviin selvityksiin. Toisessa vaiheessa on paneuduttu työelämäkokemuksiin, ja niistä etenkin ensimmäisen työpaikan vaikutukseen myöhemmälle työelämälle.

Ammatti-identiteetin rakentamisen alkoi jo ammatinvalintavaiheessa, jolloin oli käyty läpi omia mahdollisuuksia ja toiveita tulevien työtehtävien suhteen. Selkeimmin ammatti-identiteetille luotiin pohjaa metsäalan opintoihin kuuluneessa ennakkoharjoittelussa, joka näyttää suunnanneen hyvin vahvasti tulevaa työuraa. Erityisen merkittäväksi kokemukseksi nousi jo lähellä eläkeikää olevien lähiesimiesten tai työkavereiden suhtautuminen metsäalaa opiskelevaan aloittelijaan.

Vaikka metsäammattilaisia 1980-luvulla koulutettiin enemmän kuin väkeä alalta siirtyi eläkkeelle, saattoivat vastavalmistuneet metsätalousinsinöörit valita työtehtävänsä. Naiset näyttivät tyytyvän jopa useiksi vuosiksi määräaikaisiin työsuhteisiin metsäsuunnitelmien tekijöinä, mutta miehet pitivät suunnittelua tilapäisenä työtehtävänä, eräänlaisena välitilana ennen ”kunnon töitä”. Miehet saattoivat vaihtaa työpaikkaa ja työnantajaa tiheään tahtiin työuransa ensimmäisinä vuosina saavuttaakseen toivomansa vakanssin, mutta naiset pysyttelivät saman työnantajan palveluksessa ja korkeintaan siirtyivät työtehtävästä toiseen. Miehet puhuivat enemmän tavoitteellisesta työurasta, naisille uralla eteneminen tai työnantajan vaihtuminen kerrottiin enemmänkin sattumien summina kuin suunniteltuja siirtyminä.

Niin ensimmäisen kuin sitä seuraavienkin työpaikkojen valinnassa sijainnilla näytti olleen yhtä suuri merkitys kuin työnantajan tarjoamilla tehtävillä. Haastatellut metsäammattilaiset pyrkivät hakeutumaan pääasiassa takaisin kotiseuduilleen toteuttaen siten keskiasteen koulunuudistukseen kirjattua alueellisen tasa-arvon ajatusmallia, jonka mukaan oli tärkeää saada metsäammattilaisia asettumaan koko maahan.

Väitöskirjatyön viimeisessä vaiheessa pääpaino on mallitarinoiden laatimisella. Niiden avulla on tarkoitus havainnollistaa, miten metsätalousinsinöörit kertomuksissaan kuvaavat ammatillista sosialisaatiotaan ja ammatti-identiteettinsä kehittymistä metsätalouden murrosvaiheessa.

Metsämiesten Säätiö on rahoittanut väitöskirjatyötä.

Lisätietoja:

KM Leena Lietzén, leena.lietzen(at)uta.fi, puh. 040 848 8716