Vuosirengassarjat kertovat ilmaston vaihtelusta vuosituhansien aikana

torstai marraskuun 11. 2010

Sana dendrokronologia tarkoittaa tiedettä, jossa menneisyyttä kartoitetaan erilaisten aikasarjojen perusteella. Yleisimmin käytetään puiden vuosirenkaita eli vuosilustoja, joiden leveys, kovuus, solurakenne ja kemia kertovat ilmaston muutoksista jopa tuhansia vuosia ennen lämpömittarin keksimistä. Yli 300 dendrokronologian tutkijaa eri puolilta maailmaa kokoontui 13.–18.6.2010 Rovaniemelle WorldDendro 2010 -konferenssiin pohtimaan muun muassa ilmaston muutoksiin, arkeologiaan ja metsien terveyteen liittyviä kysymyksiä vuosirengas tutkimuksen pohjalta.

Puut tallentavat tietoa

Puut ovat eläviä sääasemia: vuosirenkaisiin tallentuu uskomaton määrä tietoa lämpötilasta, kuivuudesta, metsäpaloista ja tulivuorenpurkauksista. Puita on säilynyt jopa tuhansien vuosien ajalta erityisesti järvien pohjamudassa. Puut tarjoavat tutkijalle luonnollisen tietoarkiston. Vuosilustot paljastavat tarkasti vanhojen puuesineiden ja rakennusten iän, muinaiset tulivuoren purkaukset, jokien tulvimiset ja ilmakehän koostumuksen.

WorldDendro -konferenssin pääteema liittyi siihen, mitä puut kertovat ilmastosta. Miten hyvin puiden antama tieto vastaa lämpötilamittauksia? Voivatko puut reagoida ilmastotekijöihin eri tavoin eri paikoissa ja eri aikoina? Kuinka Lapin mäntyjen käy ilmaston muuttuessa, entä Etelä-Amerikan sademetsien? Tietoa tarvitaan ilmastotutkimuksen ohella myös metsänhoidon suunnittelun tueksi, sillä maailman metsävarojen romahdus olisi katastrofi monessakin mielessä.

Puiden vuosirengassarjat valottavat ilmaston vaihtelua vuosituhansien aikana

Suomen vanhin elävä puu on vasta yli 760-vuotias, mutta Inarin Vuotkimlompolosta on löytynyt muinaismännyn runko, jonka vuosilustoihin on tallentunut säädataa kasvukausilta 5634 - 5457 eaa. Mänty on kuulunut 7500 vuotta sitten ensimmäisiin viime jääkauden jälkeen alueelle levinneisiin havupuusukupolviin.

Vuosilustojen ja ilmaston tutkimisessa päästään kauemmas taaksepäin, jos osittain samanaikaisesti eläneiden puiden vuosilustot yhdistetään vuosilustokalenteriksi ja laaditaan malli siitä, miten lustoleveydet vastaavat puun elinaikana vallinneita sääoloja. Lapin lampien hapettomiin pohjamutiin uponneista fossiilipuista on laadittu yli 7600 vuoden yhtäjaksoinen sarja.

Pitkä sarja osoittaa ilmaston vaihdelleen viime jääkauden jälkeen enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Lapissa oli 5000 vuotta sitten lähes kolme astetta nykyistä lämpimämpää. Lämmintä oli myös keskiajalla noin vuoden tuhat paikkeilla. Esi-isämme kärsivät vilua ja nälkää ajanlaskumme alkuvaiheessa ja 1300-luvulta aina 1800-luvun loppuun kestäneellä pienellä jääkaudella. Viimeiset sata vuotta olemme eläneet ilmastollisesti varsin rauhallista aikaa.

Post-Conference retkeilyt

Konferenssin jälkeen järjestettiin kaksi retkeilyä, joista toinen suuntautui Pohjois-Ruotsiin ja Pohjois-Norjaan ja toinen Pohjois-Norjan kautta Kuolan niemimaalle. Ensimmäisellä retkeilyllä opittiin, kuinka saamelaiset ovat sopeutuneet elämään ankarissa olosuhteissa. Lisäksi perehdyttiin siihen, millaisia vaikutuksia ilmastonmuutos tuo tullessaan arktiselle alueelle ja miten tulevaisuudessa käy jäätiköille. Venäjälle suuntautuneen retken pääteemana oli ihmisen toiminnan ja ilmaston vaikutukset metsiin napapiiriltä Kuolan niemimaalle. Ohjelmassa oli runsaasti pysähdyksiä sekä konferenssin teemaan että pohjoiseen luontoon ja kulttuuriin liittyvistä aiheista.

Metsämiesten Säätiö tuki Post-Conference retkeilyjen suunnittelua ja käytännön toteuttamista.

Lisätietoja:

FT, erikoistutkija Eero Kubin, Metsäntutkimuslaitos, eero.kubin(at)metla.fi, puh. 050 391 3710