maanantai, 15.09.2014
42. kansainvälinen metsäopiskelijoiden sympoosiumi järjestettiin tänä vuonna Kanadan läntisimmässä provinssissa Brittiläisessä Kolumbiassa 6.-21. elokuuta. Sympoosiumi oli kolmen yliopiston (University of British Columbia, University of Northern British Columbia and Thompson Rivers University) metsäopiskelijajärjestön yhteistyön tulos.
Kahden viikon aikana tutustuimme B.C.:n yhdeksään eliömaantieteelliseen alueeseen. B.C.:n pinta-alasta n. 60 % on metsää eli 55 milj. ha. Jos olen aiemmin ajatellut, että Suomessa on paljon metsää, niin tajuan nyt todella, että on sitä muuallakin. Provinssin valtavat metsävaravat tulivat tutuiksi matkallamme Vancouverista Vancouverin saarelle, sieltä pohjoisemmaksi Prince Georgeen ja itään Kamloopsiin sekä takaisin Vancouveriin.
Valtapuulajit ovat lännenhemlokki (Tsuga heterophylla), jättituija (Thuja plicata) ja douglaskuusi (Pseusotsuga menziesii). Vancouverin saarella vierailimme sademetsässä, jossa puusto oli 400-800 vuotta vanhaa. Kosteus, vallitsevat sammaleet, paksut ja sisältä ontot tuijat sekä runsas aluskasvillisuus olivat saaren suojeltaville sademetsille ominaisia. Tutustuimme myös sahateollisuuteen ja paikalliseen “lumberjack” kulttuuriin. Pääsimme tutustumaan useaan otteeseen B.C.:n alkuperäisväestöön (First Nations) monissa paikoissa, kun he toivottivat meidät tervetulleiksi alueeleen lauluin tai tanssein. He esittelivät meille myös metsätaitojaan ja lääkekasveja, joita on käytetty monia satoja vuosia. Alkuperäisväestön oikeuksia on poljettu läpi historian, mutta viime vuosina he ovat saaneet menetettyjä metsäalueitaan takaisin. Alueet ovat olleet huomattavan isoja ja niille on suunniteltu yhteisomistuksia sekä vaihtoehtoisia metsänhoitotoimenpiteitä.
Saimme myös elävää tuntua B.C.:n eläimistöstä. Kaukaisessa metsässä John Princen tutkimusasemalla yhden päivän aikana näimme jopa kymmenen mustakarhua, mukaanlukien monta pientä poikasta. Yksin ei saanut mennä minnekään, vaan mukana piti olla useampi henkilö ja varusteina karhupilli sekä pippurisumute. Matkan aikana näimme myös saukkoja, hylkeitä, kotkia, pesukarhuja ja haisunäätiä.
Noin 90 % B.C.: metsistä on julkisen sektorin omistuksessa. Käytännössä valtio vuokraa viiden tai kymmenen vuoden omistuksia metsäyhtiöille, jotka huolehtivat hakkuista ja istutuksista. Harvennushakkuita tai metsälannoitusta ei juurikaan suoriteta. Tämän tapainen metsäpolitiikka on ollut pitkän aikaa kritiikin kohteena, sillä lyhyen vuokraussuhteen vuoksi metsäyhtiöt ovat eniten kiinnittäneet huomiota hakkuutulojen maksimointiin lyhyellä aikavälillä. Tästä on seurannut vanhojen metsien määrien vähentymistä ja villieläinkantojen pienenemisiä. Nykyään tilanne on hieman parantunut ja metsäyhtiöt ovat lisänneet kestävyyttä ja monimuotoisuutta toiminnassaa mm. tekemällä suojapuuvyöhykkeitä ja kartoittamalla villieläinten elinpaikkoja säästääkseen niitä hakkuilta.
Symposiumissa järjestettiin myös 25. IFSA:n (International Forestry Student’s Association) kokous, missä valitsimme IFSA:lle uudet toimijat tulevalle kaudelle. Suomalaisittain tämä oli oikein antoisaa, sillä Reetta Philjerta Metsäylioppilaat ry:stä valittiin Pohjois-Euroopan IFSA edustajaksi hollantilaisen Eline Schothorstin kanssa. Itse sain viran toimia IFSA:n ja EFI:n (European Forest Institute) yhteyshenkilönä. Tulen siis tästä syksystä lähtien osallistumaan IFSA:n sisäiseen organisaatioon ja toimintaan sekä EFI:iin, parantaakseni näiden kahden toimijan yhteistyötä.
Kokonaisuudessaan sympoosiumi oli todella antoisa. Olen todella kiitollinen ja iloinen Metsämiesten Säätiön apurahasta. On hienoa, että kansainvälisesti suuntautuneita metsäopiskelijiota halutaan tukea. Kulut tähän tapahtumaan olivat korkeat, koska lentoliput olivat kalliit. Metsämiesten Säätiö tuki osallistumistani sympoosiumiin viidelläsadalla eurolla. Kansainvälinen metsäopiskelijajärjestö IFSA tekee todella arvokasta ja hienoa työtä. Vuotuinen sympoosiumi on ainutlaatuinen mahdollisuus tavata saman alan innostuneita ja fiksuja ympäri maailmaa tulevia opiskelijoita, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia, oppia ja nauttia.
Lisätietoja:
MMK Iida Viholainen, Metsäylioppilaat ry, iida.viholainen(a)helsinki.fi