Metsämiesten Säätiö edellyttää kaikilta rahoittamiltaan apurahahankkeilta ulkoista viestintää. Viestinnän vähimmäisvaatimus on, että Säätiölle toimitetaan julkaistavaksi tiedote hankkeen tuloksista. Tämä lisää hankkeiden toteutuksen läpinäkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Metsämiesten Säätiö ei vastaa näiden tiedotteiden sisällöstä.
maanantaina, 22.06.2026
Metsien käyttöön ja metsäammattilaisuuteen kohdistuu muutospaineita, jotka ovat seurausta niin ilmaston ja luonnon kuin ihmisten arvojen ja tapojen muuttumisesta. Se, miten metsäammattilaiset navigoivat näissä muutoksissa on oleellista työhyvinvoinnin ja työn mielekkyyden näkökulmista. Se on myös koko elonyhteisöä koskeva kriittinen kysymys; millaiset arvot ja käytänteet määrittävät sitä, mitä metsät merkitsevät ja miten niissä toimitaan. Erimielisyydet metsien merkityksistä ja käytöistä ovat tutkimusten mukaan kiihtyneet ja ihmiset tuntevat epäluottamusta metsäpolitiikkaa ja -ammattilaisia kohtaan.
Väitöstutkimuksessani tutkin metsäammattilaisten metsäsuhteita eli metsään liittämiä merkityksiä ja sitä, miten ne vaikuttavat metsäkonflikteissa. Ymmärrys metsien merkityksistä ja ammattikulttuurin vaikutuksista tukee metsäammattilaisen hyvinvointia ja metsäsektorilla tapahtuvaa innovointia kestävyyssiirtymissä. Ymmärrys metsäkonflikteista edesauttaa ristiriitatilanteiden käsittely- ja ratkaisukeinojen kehittämistä.
Ymmärrys tukee työhyvinvointia
Metsät merkitsivät haastattelemilleni metsäammattilaisilla turvaa ja jatkuvuutta, sekä elantona että yhteytenä ammattiyhteisöön, sukuun, perheeseen ja itse metsään. Metsä oli jokapäiväisten rutiinien paikka, joka turvaa oman ja yhteisön olemassaolon. Metsässä sosiaaliset suhteen kollegoihin, sidosryhmiin, perheeseen ja ystäviin paljolti tapahtuivat. Metsä oli myös vapauden tila, jossa voi olla oma itsensä ja muodostaa ammatillista ja henkilökohtaista identiteettiään.
Ammatillinen osaaminen vahvisti psykologisen omistajuuden tunnetta metsistä. Asiantuntijuus mahdollisti haluttujen metsätaloudellisten ja -hoidollisten tulosten saavuttamisen ja haastateltavat kokivat olevansa vastuussa metsien, metsänomistajien ja laajemmin koko yhteiskunnan hyvinvoinnista.
Ammattiyhteisön kulttuuriset tavat ja käytännöt määrittää ja merkityksellistää metsää vaikuttivat haastateltaviin. Määritelmät ja merkitykset kuvattiin etenkin metsätalouden tehtävissä perinteisesti ja resurssilähtöisesti. Metsien taloudellinen arvo onkin historiallisesti ammattiyhteisölle eksistentiaalinen. Haastateltavat kuitenkin ilmaisivat myös muita, itseisarvoisempia ja relationaalisia metsämerkityksiä. Näitä yhteisön arvoista ja normeista poikkeavaksi koettuja merkityksiä kuvattiin vaikeammaksi ilmaista, ja ne miellettiin usein yksityisiksi ja jopa vaiettiin.
Ymmärrys tukee konfliktinratkaisua ja innovointia
Kritiikki metsien käyttöä kohtaan herätti usein vastustusta ja se koettiin sekä henkilökohtaiseksi että omaan ammatti-identiteettiin kohdistuvaksi. Kritiikkiä hallittiin suojautumalla ammattiyhteisön arvoihin ja normeihin. Poikkeavien näkemysten ilmaisu koettiin uhaksi ryhmän yhteenkuuluvuudelle ja siten myös omalle asemalla ryhmässä.
Metsän kokonaisvaltaisuus omassa elämässä tuo metsäammattilaisuuteen jännitteitä ja haavoittuvuutta mutta avaa myös mahdollisuuksia. Jännitteitä muodostuu sekä ammattiyhteisön sisällä että metsäammattilaisten ja muiden toimijoiden välillä. Jännitteet nousevat siitä, että ammattikulttuurissa vallitsevat metsäkäsitykset ja tiedonmääritelmät eivät usein salli niistä poikkeavien käsitysten ja määritelmien julkista tunnistamista ja hyväksymistä.
Ammattilaisuus voi siten jopa lisätä metsiin liittyviä ristiriitoja ja konfliktin monimutkaisuutta. Ammatillisen asiantuntemuksen teknisyys ja kieli eivät helposti tunnista ja tavoita ihmisten metsäsuhteissa ilmenevää merkityskirjoa. Jos metsäsuhteiden identiteetteihin, turvan ja jatkuvuuden tunteisiin ja metsän sosiaalisiin, kulttuurisiin ja ekologisiin merkityksiin liittyviä epävarmuuksia ei käsitellä, erimielisyyksistä tulee hankalia ja pysyviä. Myös metsäammattilaisten identiteetti on vaakalaudalla konflikteissa. Dialogisuuden sijaan huomio kohdistuu usein toisten näkemysten muuttamiseen ja oman identiteetin puolustamiseen. Tämä ei tue kestävyyssiirtymän toteutumista.
Toisaalta metsäammattilaisten metsäsuhteiden monimerkityksellisyys ja metsiin kohdistuvan hoivan tunteet antavat mahdollisuuksia kehittää uudenlaisia tapoja toimia kestävyyssiirtymässä.
Väitöskirja koostui kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä kehitimme metsäsuhde-käsitteen määrittelyä monitieteisen tutkimuskirjallisuuden avulla. Toisessa tutkin metsäammattilaisten metsään liittyviä kokemuksia ja merkityksenantoja haastattelemalla 37 suomalaista metsäsektorin eri tehtävissä työskentelevää ammattilaista eri puolilla maata. Kolmannessa tutkin tunteita metsäsuhteen ilmauksina digitaalisen median metsäkonfliktissa analysoimalla Avohakkuut historiaan -kampanjassa julkaistuja tviittejä.
Väitöskirja on julkaistu Dissertationes Forestales -sarjassa ja sen voi lukea verkossa:
Halla T. (2026) Forest professionals’ relationship with the forest and its role in changing and contested forest contexts.
Lisätietoja
Tuulikki Halla, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto, tuulikki.halla(at)uef.fi, 050 303 5617