TAUSTATIETOJA SÄÄTIÖSTÄ

Metsämiesten Säätiön syntyhistoria liittyy tiiviisti kansakunnan kohtalonhetkiin, talvi- ja jatkosodan ja niitä seuranneiden vuosien ruokapulaan. Ankaran säännöstelyn mukaiset korttiannokset eivät riittäneet savotoilla raskasta metsätyötä tekeville jätkille. 

Kansanhuoltoministeri V. A. Kotilainen asetti syyskuussa 1940 toimikunnan valmistelemaan metsätyömaiden ruokahuoltoa. Työn tuloksena 1.11.1940 perustettiin Metsätyömaiden Muonitustoimisto, jonka tehtäväksi tuli ruokatarpeiden ostolupien hankkiminen metsätyönantajille. Myöhemmin ryhdyttiin myös omiin mittaviin hankintoihin ja tavarantoimituksiin, jotka olivat lihaa, suolakalaa, juureksia, ym. Asiakaskunta kasvoi alun 55 metsätyönantajasta yli 1 600 laskutusasiakkaaseen.

Olojen parannuttua säännöstelystä luovuttiin ja välitystoiminta kävi tarpeettomaksi. Elokuussa 1948 Metsätyömaiden Muonitustoimiston toiminnan lopettamisesta tehtiin esitys kansanhuoltoministeriölle. Toimitusmaksuista oli kertynyt 42 203 395 markan suuruinen omaisuus, joka vastaa nykyrahassa noin miljoonaa euroa. Ylijäämän palauttaminen sadoille asiakkaille ei ollut mahdollista, eikä rahoja myöskään haluttu palauttaa valtiolle. Viisaat metsätyönantajien ja metsätyöntekijöiden edustajat päättivät perustaa yleishyödyllisen metsäalaa palvelevan säätiön. 

Perustamiskokous oli Helsingissä 18.11.1948, säätiön nimeksi tuli Metsämiesten Säätiö ja sen ensimmäisen hallituksen muodosti lakkautettu muonitustoimikunta. Puheenjohtajana toimi kuolemaansa – vuoteen 1958 – saakka muonitustoimikunnan puheenjohtaja, metsäneuvos Eetu Anttilainen. Säätiön ensimmäiseksi asiamieheksi valittiin Muonitustoimiston sielu ja moottori, metsäneuvos Toivo Koskelo.

Sanomalehdille laadittu tiedote valaisi taustaa: ”Ehkä suurin osa kansaamme ei ole tietoinen niistä vaikeuksista ja elämänmukavuuksien puuttumisesta, joissa metsä- ja uittotyöläiset joutuvat työskentelemään karun luonnon keskuudessa. Heillä ei ole käytettävinään loisteliaita elokuvateattereita, ei ravintoloita eikä urheilusaleja. Näistä puutteista huolimatta metsä- ja uittotyöläiset suorittavat vuodesta vuoteen nurkumatta töistä ehkä raskainta. Eräissä asiasta kiinnostuneissa piireissä heräsi ajatus, että näiden miesten ravitsemus-, majoitus- ja sosiaalisten olojen parantamiseksi ja työtaidon kohottamiseksi olisi muun yhteiskunnan tehtävä voitavansa.” Näin oli lausuttu Metsämiesten Säätiön toiminta-ajatus.

Säätiön ensimmäiset sijoituskohteet olivat varmoina pidetyt arvopaperit ja Helsingin Munkkiniemessä sijaitsevan asuintalon koko osakekanta. Ensimmäinen metsäkiinteistö hankittiin vuonna 1952 Kontiolahdelta.

Omaisuus karttui ja sijoitukset olivat turvallisia. Niiden tuotto oli kuitenkin heikko, mikä rajoitti Säätiön perustehtävää, apurahojen myöntämistä. Kun vuonna 1967 Säätiön uudeksi puheenjohtajaksi nimettiin pääjohtaja Paavo W. Jokinen ja asiamieheksi metsäneuvos Pentti Kurki, sijoitusstrategia muuttui. Painopiste siirtyi kiinteistö- ja metsäsijoituksista arvopapereihin.

Varsinaista täysosumaa saatiin kuitenkin odottaa vuoteen 1990 saakka, jolloin Säätiön perusomaisuuden arvo kolminkertaistui yhden vuoden aikana. Säätiön puheenjohtajan tehtävästä edellisenä vuonna irrottautunut pääjohtaja Jokinen kertoo: ”Minä en ollut enää Säätiön hallituksessa, mutta minulla itselläni oli vähän Yhtyneiden osakkeita. Perjantaina osakkeiden hinta nousi 200 markan pintaan ja minä tuumailin, että saas nähdä, mitä niille tapahtuu maanantaina. Kun maanantaina soitin meklareille, ne kertoivat, että hinta on nyt 260 markkaa ja nousua näyttää olevan. Kello oli vähän yli 12 ja minä yritin tavoittaa asiamies Esko Kolehmaista. Kotoa kerrottiin, että oli ollut Säätiön työvaliokunnan kokous ja he olivat nyt lounaalla. Lopulta sain Eskon kiinni ja sanoin hänelle, että tehkää äkkiä päätös ja myykää Yhtyneiden paperit. Semmoista hintaa ette tule koskaan niistä saamaan. Esko antoi OKO:n meklareille toimeksiannon ja niistä Säätiö sai jotain 330 markkaa osakkeelta.”

Onnistuneen sijoituspolitiikan ansiosta Metsämiesten Säätiöstä on kasvanut metsäalan merkittävä vaikuttaja, yhteiseen hyvään tähtäävä mesenaatti. Säätiön sijoitusomaisuudesta on nykyään vajaa kolmasosa metsäkiinteistöissä, vajaa viidennes vuokra-asunnoissa ja loppu reilu puolet erityyppisissä finanssisijoituksissa. Omaisuuden tuotosta on viime vuosina jaettu apurahoina vuosittain noin 1,6 miljoona euroa – paljon enemmän kuin Säätiötä perustettaessa oli sen koko alkupääoman määrä.