Metsämiesten Säätiö edellyttää kaikilta rahoittamiltaan apurahahankkeilta ulkoista viestintää. Viestinnän vähimmäisvaatimus on, että Säätiölle toimitetaan julkaistavaksi tiedote hankkeen tuloksista. Tämä lisää hankkeiden toteutuksen läpinäkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Metsämiesten Säätiö ei vastaa näiden tiedotteiden sisällöstä.

Puumekanistikerho ry:n Saksan ja Puolan opintomatkat

tiistaina, 13.02.2024

Aalto-yliopiston Puumekanistikerho ry matkasi opintomatkoille Saksaan ja Puolaan.

Keväällä 2023 matkasimme puutekniikan kansainvälisille messuille Saksaan Lignaan, jossa pääsimme tutustumaan puuteollisuuden uusimpaan tekniikkaan ja verkostoitumaan yritysten kanssa.

Saksan excursio 14-19.5.2023

Lähdimme matkaan sunnuntaina 14.5. Lähdettäessä matkalaisia tervehti kylmä viima, vaikka onkin jo toukokuu. Matkaan lähti neljä opiskelijaa. Ensimmäinen etappimme oli Helsinki-Vantaan lentokenttä, jonka juna-asema on kylmä ja kolkko. Ylöspäin suunnatessa arkkitehtuuria hallitsee betonibrutalismi ja suorat kulmat. Asemalla odottaessa muita matkalaisia odottaessa kiinnittyy huomio paikalle kerääntyneeseen väkijoukkoon, joka selkeästi odottaa jotakuta. Huomaan eräällä odottajalla kyltin, jossa lukee “CHA-CHA-CHA" ja totean ihmisten odottelevan lähes kansallissankarin asemaan noussutta Euroviisuedustajaamme Käärijää. Jossakin vaiheessa väkijoukko alkaa remakoimaan siihen malliin, että heidän idolinsa on mitä ilmeisimmin saapunut paikalle. Varastettu voitto ei iloa pilaa. Matkaseuralaisten saavuttua suuntamme on Eurowingsin lähtöselvitys. Kokeilemme ensiksi käyttää kryptiseltä vaikuttaneita itsepalvelulaitteita, mutta kun edes kolme teekkaria ei saa selkoa vehkeestä luovutamme ja siirrymme nöyrästi jonon perälle henkilökunnan palvelua odottamaan. Tästä jatkoimme aina yhtä jännittävän turvatarkastuksen läpi kohti lähtöporttia, missä Saksanpään kulkemissuunnitelmat Berliinistä Hannoveriin menivät uusiksi, kun junalakko jatkuikin vielä yhden päivän. Rautatien sijaan autotiet eivät onneksi olleet lakossa, joten auto vuokralle ja nokka kohti Autobahnia yötä vasten. Pääsimme lopulta onnistuneesti Hannoveriin asti ilman kummempia kommelluksia. Pikaisen majoittumisen ja nopeiden yöunien jälkeen olikin jo aika suunnitella maanantain messupäivän ohjelmaa.

Maanantaina 15.5. suuntasimme heti aamusta kohti messukeskusta ja ensimmäisenä perehdyimme sahanterien ihmeelliseen maailmaan Wintersteigerin ständillä. Mielenkiintoista kuulla, miten päällisin
puolin yksinkertaiseen tuotteeseen on käytetty paljonkin kehitystyötä eri ominaisuuksien saavuttamiseksi. Terien jälkeen jatkoimme tutkimaan logistiikan viimeisimpiä kehityksiä messukeskusen
ulkoalueelle Combiliftin luo ja pääsimme jopa näkemään uuden trukkimallin (Combi-CB 70E) julkaisutilaisuuden. Jatkoimme kierrosta ulkoalueella hyvän sään mahdollistamana ja seuraava kohteemme oli Liebherrin materiaankäsittelyajoneuvojen esittely, jossa kävimme myös kellottamassa päivän nopeimman ajan (56 s) tukin sahauksessa.

Tiistaina vuorossa oli sahalaitosten laitteisiin perehtymistä, ensin kuivaamoihin Valutecin luona, jossa heidän edustajansa Timo Kanerva kertoi yrityksestänsä ja sen jälkeen tukinkäsittelyyn Nordautomationilla jonka edustajat kertoivat toimittaneensa laitteitansa esimerkiksi Rauman sahalle, joka oli tapahtumahetkellä maailman edistyksellisin ja Suomen kaikkien aikojen suurin sahainvestointi. Tästä jatkoimme kohtuullisen luontevasti tutkailemaan tukkiröntgeneitä ensin Finnoksen ständille ja myöhemmin päivällä myös Microtecillä, mutta sitä ennen aiheena oli sahojen digitalisaatio ja Pinjan tuotannonohjausjärjestelmät.

Keskiviikkona kävimme lounaalla Dieffenbacherilla ja kuulimme lastulevyjen uusimmista innovaatioista ja saimme kattavan esitelmän yrityksen tuotteista, kuten Evoris-järjestelmästä. Samalla kun päivän teemaksi oli muotoutunut puulevyteollisuus, jatkoimme matkaa seuraavaksi tutustumaan Plytecin tuotteisiin ja vanerin maailmaan Eino-Pekka Vatasen johdattama. Samana päivänä lakkimme tunnisti myös Savonlinnan XAMK:n Juha-Pekka Luukkainen, jonka kanssa vaihdettiin tapahtumakuulumiset ja keskusteltiin myös mahdollisuudesta tulla katsomaan XAMK:n rakennustestauslaboratoriota. Myöhemmin kävimme myös tutustumassa Weinig groupin standiin.

Torstaina aloitimme messupäivän kiertämällä Homagin valtavan messuhallin, johon oli pystytetty käytännössä enemmän tai vähemmän kokonainen huonekalutehdas. Tapasimme myös Puuteollisuusinsinöörien Heikki Heiskasen, jonka kanssa vaihdettiin muutama sana. Kävimme myös Hewsawin standilla kuulemassa sahalinjoista.

Perjantai oli jo selkeästi hiljaisempi messupäivä, sillä kävijöitä oli jo huomattavasti vähemmän ja paikoin ständitkin oli jo jätetty tyhjäksi. Muiden vieraiden vähyys antoikin meille tilaisuuden keskustella
pidempään ja syvällisemmin. Lauantaina 20. päivä ohjelmassa olikin vain junamatka Hannoverin lentokentälle, josta matkattiinkin takaisin Suomeen.

Kaiken kaikkiaan matkasta jäi käteen hyviä muistoja, uusia tuttuja ja tunne, että mekaaninen puunjalostus elää ja voi hyvin Euroopassa ajoittaisesta negatiivissävytteisestä uutisoinnista huolimatta.
Potentiaalisia työpaikkoja ja mahdollisesti kohteita tulevia excursioita varten oli paljon. Toivottavasti saimme ylläpidettyä aikaisempia kontakteja sekä luotua uusia. Vuonna 2025 suuremmalla edustuksella
uudestaan matkaan.

Puolan excursio

Syksyllä 2023 matkasimme kansainväliseen opiskelijoiden verkostoitumis-, ja ekskursiotapahtumaan Puolaan Interfobiin 11 opiskelijan ryhmänä. Interfobissa verkostoidumme kansainvälisesti puutekniikan- ja metsäteollisuudenopiskelijoihin ja tutustuimme Puolalaiseen metsänhoitoon.

Sunnuntaina 24. syyskuuta oli lähtö matkalle kohti Puolaa. Lähdimme eri kyydeillä, pääasiassa paikallisjunalla matkalle kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Lento oli R**nAirin lento Modlinin lentoasemalle. Ja perinteiseen tapaan oli lento pari tuntia myöhässä. Siitä ei kuitenkaan murruttu, vaan käytiin nauttimassa lentokentän antimista. 

Samalla tuli tieto Puolasta, että meille suunniteltu kyyti lentokentältä paraatipaikalle ei tule toteutumaan. Siinä myöhästynyttä lentoa odotellessa oli mukavasti aikaa suunnitella miten matkataan paikalle. 

Interfobhan järjestettiin tänä vuonna lähellä pientä, noin tuhannen hengen, Burzenin nimistä kylää keskellä Puolan maaseutua. Sinne oli Modlinin lentokentältä noin 215 km ajomatkaa. Vaihtoehtoina oli ottaa bussi, mutta lentokoneen myöhästyttyä todettiin, että paras ratkaisu on lopulta ottaa vuokra-autot. Totesimmekin, että auton vuokraaminen on jopa halvempaa, kuin bussien ottaminen Puolassa pitkälle matkalle.

Lento meni mukavasti, laskeutuminenkin oli jopa yllättävän tasainen. Lentokentälle päästessä oli autovuokraamon toimisto vähän hukassa, kun se oli eri kerroksessa, kuin kaikilla muilla vuokraamoilla. Sitten tuli pienen väännön jälkeen sellainen peto matkaan kuin Fiat 500 Abarth! Ja sen kaveriksi Tivoli mallinen “perhe”auto.

Siitä sitten lähdettiin matkaamaan paikallista valtatietä kohti Burzeninia. Paikallinen ajokulttuuri oli hieman rajoittamattomampaa kuin Suomessa, niin päästiin joutuisasti paikalle. Ajomatkan aikana kelpasi kuunnella paikallista nostalgiaradiota, jonka kautta löydettiin hyviä puolalaisia hittejä.

Interfobin majoitus oli paikassa nimeltä Sportowa Osada. Paikka oli ilmeisesti Neuvostoliiton aikainen olympiaurheilijoiden treenimajoitus. Siellä päästiin vielä haaskoille ruuista ja vähän nuotion ääreen juttelemaan sekä vanhoille että uusille tuttaville. Perillä oltiin vasta puolen yön aikaan, joten sunnuntaina ei juuri muuta jaksanut tehdä.

Päivän ensimmäinen ohjelmanumero oli osallistuvien korkeakoulujen esittelyt. Päästiin seuraamaan diaesityksiä ja esittelyvideoita, ja kerrottiin Puumekanistikerhon toiminnasta ja Aalto-yliopiston opinnoista. Tänä vuonna osallistuvia tahoja oli Suomen lisäksi Puolasta, Saksasta, Itävallasta, Tsekeistä, Serbiasta ja Slovakiasta. 

Esittelyjen jälkeen tarjoiltiin lounas, joka koostui jokaisena päivänä jonkin sortin paikallisesta keitosta, jota tarjoiltiin yleensä myös myöhemmin päivällisellä ennen varsinaista päivällisruokaa. Maittavan keittolounaan jälkeen oli muutama tunti vapaa-aikaa ennen iltapäivän koskenlaskua, joten päätimme hyödyntää vuokra-autojamme ja cruisailla Burzeninin kylän keskustaan katsomaan paikkoja ja ostamaan kaupasta tärkeitä antimia tuleville päiville. 

Koskenlasku oli erittäin hauskaa, ja kylmäkään ei tullut hellesäässä. Meloimme pienessä kilpailuhengessä noin kahdeksan henkilön porukoissa. Erityisesti Vitillä ja Nellillä oli hauskaa hieman kansainvälisemmässä veneessä, sillä samassa veneessä meloneet serbialaiset eivät juuri puhuneet englantia.

Koskenlaskun jälkeen oli perinteisen international dinnerin aika. International dinnerillä nimensä mukaisesti osallistuvat tiimit tuovat omista maistaan erilaisia ruokia ja juomia maistettavaksi muille “nyyttärimuodossa”. Tänä vuonna päätimme tarjota lihapiirakkaa, hernekeittoa ja salmaria. Vähemmän perinteisesti sitä ennen oli illallinen, joten ruoka ei maistunut niin hyvin ihmisille, juoma kylläkin. Illan myötä tuli maisteltua muuan muassa saksalaisten pretzeleitä, itävaltalaisten omenastruudeleita sekä serbialaisten paprikamakkaroita. Lisäksi tuli maisteltua myös kaikkien osallistujatahojen tuomia oluita ja vahvempia juomia. 

Kolmantena päivänä heräsimme virkeänä kukonlaulun aikaan ja lähdimme busseihin, suuntana OKL Goluchow, paikallinen metsäkulttuurimuseo. Perillä meitä odotti alueen kiertelyä ja tutustumista alueen metsänhoito- ja metsästyshistoriaan. Päällimmäisenä jäivät kuitenkin mieleen alueelta bongattu Valmet-traktori sekä biisoniaitaus. Kiertelyn jälkeen piristi reissun ensimmäinen ja ainoa kahvikuppi, sillä jostain syystä aamupalalla tarjoiltiin aina vain teetä. Ennen metsäkulttuurimuseolta lähtemistä halusimme paikasta muutakin mukaan kuin pelkkiä kuvia paikan tarjonnasta. Meidän onneksemme matkamuistomyymälä oli auki ja jokaisen matkaan lähti messinkinen biisonipinssi, joka nykyään koristaa juhlapuvuissamme vuosijuhlissa!

Ennen iltaohjelmaa oli mukavasti aikaa nauttia aurinkoisesta säästä ja tutustua lisää muihin Interfobilaisiin. Tässä vaiheessa oli muodostunut jo lähes perinteeksi, että melkein kaikki ohjelmanumerot alkavat n. puoli tuntia tai tunnin myöhässä, eikä tämäkään ilta ollut poikkeus. Illan ohjelmanumerona oli teemabileet, teemana “Wild and grand safari wonderland”. Porukka pukeutui eläimellisiin asuihin, ja jostain syystä etenkin ei-suomalaiset osallistujat riehaantuivat joka kerta, kun viime vuodelta tuttu “Villieläin”-laulu laitettiin soimaan.

Neljäntenä aamuna taas herättiin virkeänä uuteen aamuun. Aamiaisen jälkeen olimme reippaina päivän ensimmäistä ohjelmanumeroa varten. Päivän ohjelma oli vähän urheilullisempi tällä kertaa, kun vuorossa oli erilaisia workshoppeja. Workshopeissa muunmuassa heitimme tukkia ja koripalloa joukkueina ja rakensimme metsästystornin, puusta tietenkin.

Päiväohjelman ja iltaohjelman välissä oli taas mukavasti vapaa-aikaa. Päätimme taas ajella kylille kokemaan paikallista menoa, ja osa kävi leirikeskuksen viereisessä koskenlasku-joessa uimassa.

Illan ohjelmaksi oli merkitty “Karaoke - let’s get wild!”, joten päätimme näyttää muille osallistujille, millaista on aito suomalainen karaokemeninki. Ennen karaokeohjelman alkamista jaettiin päivän workshoppien voittajajoukkueelle palkinto, mikä sattui valitettavasti olemaan hassunmuotoinen pullo Puolan halvinta vodkaa. Pullo oli sen verran iso ja maku varsin omintakeinen, joten voittajat päättivät avokätisesti ja puoliväkisin juottaa tätä elämystä myös muillekkin osallistujille. Tämä haittasi menoa onneksi vasta loppuillasta, ja karaokelaulanta onnistui varsin mallikkaasti niin kansainvälisten hittien kuin Villieläimen tahtiin. Yhdessä vaiheessa iltaa piti hieman vakavoitua, kun muuan puolalainen järjestäjähenkilö tuli naama vakavana selittämään Veikalle ja Tinjalle, että Tine on vakavasti loukannut itsensä. Erityisesti muuan puolalainen järjestäjähenkilö oli vihainen matkanjohtaja Joonakselle, joka ei kuulemma vastannut tarpeeksi nopeasti viesteihin tanssilattialta. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että Tine oli vain vähän astunut väärin ja hetkellisesti satuttanut nilkkansa, eikä homma ollut sen vakavampi. Bileet siis jatkuivat vielä pitkälle yöhön hyvin mielin. Muiden mennessä nukkumaan osasto Suomi jatkoi itävaltalaisten perehdyttämistä suomalaiseen musiikkiin autoreivien muodossa. Autoreivit keskeytettiin kuitenkin hetkeksi, sillä majoittajamme tuli saarnaamaan, miten emme jaksa lähteä huomiseen eksursioon, jos jatkamme autoreivejä. Nootista huolimatta bileet saivat jatkua.

Viidenteen päivään herättiin tuttuun tapaan Nana Mouskourin Guten Morgen Sonnenschein, jota itävaltalaiset ystävämme soittivat. Puolalaisen majoittajan odotuksia vastaan löysimme itsemme bussista virkeämpinä kuin koskaan. Reissun toinen excursio kohdistui RDLP Łódźiin, paikalliseen metsänhoitoyritykseen, jossa pääsimme näkemään heidän jokapäiväistä työtään. Suomi pääsi tässäkin eksursiossa olemaan esillä, sillä työukkelit ylistivät Ponssen työkoneita. Esittelyn päätteeksi halukkaat pääsivät työkoneen sisälle näkemään, miten työkonetta operoidaan. 

Excursion jälkeen oli jälleen aikaa käydä joessa uimassa ja hengailla ympäriinsä, etenkin kun taas vaihteeksi aikataulu venyi myöhemmäksi. Viimeisen illan vähän sivistyneempi gaalaillallinen alkoi TASAN kello 18. Tarjolla oli perinteisiä puolalaisia herkkuruokia, kuten kinkkusalaattia ja lihahyytelöä. Syömisen, seurustelun ja mekanistien sitsilaulamisen jälkeen oli aika kiittää muita osallistujayliopistoja ja ottaa vastaan lahjakasseja. Tänä vuonna vain team Aalto-yliopisto oli ollut skarppina ja ottanut lahjakassit valmiiksi mukaan illalliselle. Lahjomisen jälkeen oli jälleen kerran aika nauttia keitosta, jota seurasi villiäkin villimmät gaalabileet. Reissun viimeinen ilta sisälsi tunnetta ja tunnelmaa kansainvälisellä twistillä, josta riittänee jälkipolville puhuttavaksi.

Viimeisenä päivänä siivottiin ja sitten lähdettiin viimeisinä paikalta ajelemaan kohti Varsovaa. Siellä kierrettiin kaikki levykaupat läpi, mutta ei löytynyt haluttua nostalgiaradiosta löytyneen Skaldowien levyä. Mutta tulipahan tutuksi sellaset ruuhkat, millaisia ei Suomessa näy. Osaa matkalaisista vähän kuumotti jo paikallisruuhkassa, mutta loppujen lopuksi selvittiin tarpeeksi ajoissa Chopinin lentokentälle.

Lentokentällä portille saapuessa yleinen pahoinvointi oli läsnä, koti-ikävä siis. Ennen lennon lähtöä täydensimme matkalaukkumme tuliaisilla ja itsemme Tinen suosittelemilla dumplingeilla. 

Helsinki-Vantaa lentokentälle saapuessamme alkoi reissu todenteolla iskemään. Parempaa reissua saa etsiä! Viiden päivän kielikylvyn lisäksi loimme monia ystävyyssuhteita, muistoja ja etenkin piikin Skaldowien eniten kuunneltuihin kappaleisiin.  

Lisätietoja:
Puheenjohtaja Joonas Kovalainen, Aalto-yliopiston Puumekanistikerho ry, joonas.kovalainen(a)gmail.com, puh.0445301022

https://drive.google.com/file/d/1JbxCztW3AAacHGQ9167ejm-_RvLtLN3z/view?usp=sharing
https://docs.google.com/document/d/19_Hxeq0rIpSJjOZ152W03VJAhMUb0cn-9fdrJWqoSWs/edit?usp=sharing

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 6 -10 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.