Metsämiesten Säätiö edellyttää kaikilta rahoittamiltaan apurahahankkeilta ulkoista viestintää. Viestinnän vähimmäisvaatimus on, että Säätiölle toimitetaan julkaistavaksi tiedote hankkeen tuloksista. Tämä lisää hankkeiden toteutuksen läpinäkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Metsämiesten Säätiö ei vastaa näiden tiedotteiden sisällöstä.

Tutkimus: käsitykset avohakkuista ja hyvästä metsähoidosta puoluepoliittisesti eriytyneitä

tiistaina, 06.02.2024

Metsien käytön tavoitteista ei löydetty puolueiden välillä juurikaan eroja, mutta sen sijaan parhaista keinoista oli suuria erimielisyyksiä. Vaikka eduskuntakeskustelu oli paikoin kiivasta, saatiin valiokuntatyöskentelyssä aikaan tyydyttävä kompromissi.

Tutkimuksessa analysoitiin eduskuntakeskusteluita luontojärjestöjen kansalaisaloitteesta avohakkuiden lopettamiseksi valtion mailla. Aloitteesta käytiin valiokuntakäsittelyn molemmin puolin vuosina 2019 ja 2021 kiivaita keskusteluita täysistunnoissa. Reilu viidennes kansanedustajista osallistui keskusteluihin, joissa kaikkiaan käytettiin 73 puheenvuoroa. Keskustan ja vihreiden edustajat olivat keskusteluissa selvästi aktiivisimpia. Tutkimus toteutettiin hankkeessa Helsingin yliopiston Metsätieteiden osaston hankkeessa Metsäpolitiikan legitimiteetti digitaalisessa julkisuudessa. Kansanedustajat kannattivat sinänsä hyvin samanlaisia tavoitteita: kannattavaa puunkasvatusta ja jalostamista, luonnon monimuotoisuuden suojelua, hiilensidontaa sekä luonnon virkistys- ja matkailukäytön edistämistä, osa heistä myös alueellista oikeudenmukaisuutta. Sen sijaan käsitykset erosivat voimakkaasti siinä, minkälaisilla metsänhoidon menetelmillä ja lainsäädännöllä näitä tavoitteita saavutetaan parhaiten.

Eduskunnan selvä enemmistö vastusti avohakkuiden kategorista kieltämistä ja kannatti pääpiirtein nykyisen tyyppisen metsätalouden jatkamista niin valtion mailla kuin yksityismetsissäkin. Avohakkuiden korvaajaksi ehdotettua poimintahakkuisiin perustuvaa jatkuvaa kasvatusta ei kuitenkaan vastustettu kategorisesti juuri missään puheenvuorossa. Valtaosa edustajista suhtautui kuitenkin kriittisesti sen käyttöön ainoana metsänkäsittelytapana, mutta sen lisäämiseen soveliailla metsäkohteilla, kuten turvemailla, suhtauduttiin lähes poikkeuksetta myönteisesti.

Kansaedustajat jakautuivat puoluerajoja seuraten kahteen leiriin, joista suurempaan, pääpiirtein nykyisen kaltaista metsätaloutta kannattavaan joukkoon kuuluivat keskustalaiset, kokoomuslaiset, perussuomalaiset, sosialidemokraattiset ja kristillisdemokraattiset edustajat. Keskeinen yhdistävä ajatus oli, että hakkuumenetelmän valinta kannattaa tehdä ottaen huomioon olosuhteet, kuten puulajien
kasvupaikkavaatimukset, puuston nykytila ja suojeluarvot, eikä menetelmänvalintaa kannata säädellä lakiin kirjatulla joustamattomalla kiellolla.

Vihreiden ja vasemmistoliiton edustajat vaativat sen sijaan kansalaisaloitteen hengessä hyvin suuria muutoksia nykyisiin metsänhoidon käytäntöihin. Avohakkuiden vastustajia motivoiva tekijä vaikutti olevan varsinkin alarmistinen ajattelu, jonka mukaan suomalaisen luonnon hätätila ja ilmastokatastrofi perustelevat lähes poikkeuksettoman avohakkuiden kiellon. – Kannattaa kuitenkin huomata, että vaikka eduskunnan täysistuntojen keskustelu oli ajoittain huomattavan kiivasta, saatiin maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyssä aikaan kiiteltykin kompromissi.

Avohakkuiden vastustajat mielsivät niitä korvaamaan tarkoitetun jatkuvan kasvatuksen menetelmän tärkeimmiksi piirteiksi metsän peitteisyyden ja kookkaiden puiden säilyttämisen. Sen sijaan he eivät yhdistäneet menetelmään lainkaan valopuiden – kuten männyn ja lehtipuiden – taimettumiselle ja hyvälle kasvulle käytännössä välttämättömiä varsin voimakkaita harvennuksia ja pienaukkojen tekemistä. Jatkuvan kasvatuksen kannattajat eivät myöskään käsitelleet puheenvuoroissaan menetelmän ongelmia, vaikka niitä tuotiin laajasti esiin avohakkuukiellon vastustajien puheenvuoroissa. Vaikuttaa siis siltä, että kaikki mielikuvat ja odotukset jatkuvasta kasvatuksesta eivät täysin kohdanneet menetelmän käytännön toteuttamismahdollisuuksia.

Tutkimuksessa analysoitiin myös kansalaisaloitteeseen liittyvää uutisointia ja niiden synnyttämää kansalaiskeskustelua, joista jälkimmäinen osoittautui melko hajanaiseksi ja lähinnä satunnaiselle Internetistä  helposti löydettävissä olevalle tiedolle pohjautuvaksi.

Lisätietoja:
tutkija, MMT Tapio Rantala, Metsätieteiden osasto, Helsingin yliopisto, tapio.rantala(a)helsinki.fi, puh.0405822245
 

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 6 -10 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.