Metsämiesten Säätiö Foundation

Tutkimus: Kokeneiden metsäalan korkeakoulutettujen johtamis- ja esihenkilötaidot

tiistaina, 10.06.2025

Metsäjohtaminen 2030 -väitöskirjaprojektin toinen osatutkimus kokeneiden, vähintään viisi vuotta sitten valmistuneiden metsänhoitajien ja metsätalousinsinöörien johtamis- ja esihenkilötaidoista sekä niiden tarpeesta julkaistiin hiljattain. Tutkimuksessa selvitettiin metsäalan korkeakoulutettujen tarpeita johtamisosaamiselle työuran edetessä sekä mahdollisia osaamiskapeikkoja. Samalla arvioitiin osaamistason kehittymistä työkokemuksen myötä vertaamalla tuloksia aiempaan tutkimukseen vastavalmistuneiden johtamis- ja esihenkilötaidoista. Lisäksi selvitettiin metsäalan korkeakoulutuksen kehittämistarpeita aiempaa työelämälähtöisemmän johtamisosaamisen tuottamiseksi.

Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksena vuosina 2010–2017 valmistuneille metsänhoitajille ja metsätalousinsinööreille kevättalvella 2023. Yhteensä saatiin 376 vastausta, joista muodostui edustava otos kaikissa kahdeksassa suomalaisessa metsäalan korkeakouluissa opiskelleilta vastausprosentin ollessa yhteensä 20,9 prosenttia. Vastaajien mediaani-ikä oli 35 vuotta ja he edustavat valtaosin milleniaalien, eli 1980- ja 1990-luvuilla syntynyttä sukupolvea. Työssäkäyvien osuus vastaajista oli 96 prosenttia ja metsäalalle työllistyneitä oli noin kaksi kolmasosaa.

Johtamis- ja esihenkilötehtävät yleisiä kokeneilla metsäalan korkeakoulutetuilla

Tutkimuspopulaatioksi tavoiteltiin metsäammattilaisten joukkoa, jolla olisi usean vuoden työkokemus, mutta myös korkeakouluopinnot olisivat verrattain tuoreessa muistissa. Yli 90 prosentilla vastaajista oli vähintään viisi vuotta valmistumisen jälkeistä työkokemusta ja 37 prosentilla vähintään kymmenen vuotta. Esihenkilötehtävät olivat varsin yleisiä, sillä 29 prosentilla vastaajista oli suoria alaisia keskimäärin 10 henkilöä (mediaani 7). Lisäksi 40 prosenttia vastaajista kertoi työnsä sisältävän esihenkilö- tai johtotehtäviä. Edelleen yli puolella vastaajista oli alaisuudessaan toimivaa verkostoa, kuten alihankintayrityksiä. Valtaosa metsäalalla työskentelevistä esihenkilöistä toimi metsäteollisuusyrityksissä, metsänhoitoyhdistyksissä, puunkorjuu- tai puutavaran autokuljetusyrityksissä.

Esihenkilötaitojen kehittäminen vaatii aktiivista otetta

Vastaajille esitettiin kyselyssä yhdeksän esihenkilötaitoa ja yksitoista johtamisen osa-aluetta, joiden tärkeyttä omalla työurallaan heidän tuli arvioida asteikolla 1–5. Lisäksi vastaajat arvioivat nykyistä osaamistasoaan näissä taidoissa, jolloin edellisten arvioiden erotuksena pystyttiin laskemaan osaamisvaje. Valtaosa esihenkilötaidoista koettiin asemasta riippumatta tärkeiksi tai erittäin tärkeiksi (kuva 1). Osaamistaso työkokemusta esihenkilö- ja johtotehtävistä omaavilla oli kaikissa esihenkilötaidoissa korkeampi kuin muilla vastaajilla, mutta erot olivat varsin pieniä.

Kuva 1. Vastaajien (n=376) arviot esihenkilötaitojen tärkeydestä omalla urallaan asteikolla 1 (erittäin vähäinen) – 5 (erittäin suuri) sekä niiden erot suhteessa arvioon omasta nykyisestä osaamisesta (osaamisvaje). Palkit ja numeeriset arvot kuvaavat vastausten keskiarvoja ja viivat keskihajontoja.

Tuloksia pystyttiin vertaamaan aiempaan, vuonna 2024 julkaistuun tutkimukseen vastavalmistuneiden johtamis- ja esihenkilötaidoista. Osaamisvajeiden keskinäinen vertailu antoi viitteitä siitä, etteivät kaikki keskeisimmät esihenkilötaidot kehity merkittävästi pelkän työkokemuksen myötä (kuva 2). Kokeneiden metsäammattilaisten osaamisvaje esimerkiksi viestintä- ja ihmissuhdetaidoissa pysyi samalla tasolla vastavalmistuneiden kanssa, jolloin kyseisten keskeisten taitojen kehittämiseen tarvitaan muita aktiivisia toimia. Huomionarvoista oli myös motivointitaitojen, palautteenanto- ja vastaanottotaitojen sekä neuvottelutaitojen merkittävä osaamisvaje runsaankin työkokemuksen jälkeen. Ottaen huomioon kyseisten taitojen laajasti koetun tarpeen ja tärkeyden, on näiden opetukseen kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota niin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kuin täydennyskoulutuksenkin tarjonnassa.

Kuva 2. Vastavalmistuneiden (n=318) ja kokeneiden (n=376) metsäammattilaisten esihenkilötaitojen osaamisvajeiden keskiarvot oman osaamistason ja koetun tärkeyden (asteikolla 1 (erittäin vähäinen) – 5 (erittäin suuri)) erotuksena laskettuna.

Kysyttäessä johtamisen osa-alueiden tärkeydestä keskeisimmäksi nousi yksituumaisesti itsensä johtaminen (kuva 3). Esihenkilö- ja johtamistehtäviä tekevät korostivat muita selkeästi enemmän myös tiimin, talouden, työhyvinvoinnin ja -turvallisuuden, sekä verkosto- ja alihankintajohtamisen tärkeyttä. Johtamistaitojen osaamisvajeet olivat vastavalmistuneisiin verrattuna selkeästi pienemmät, poikkeuksena itsensä johtaminen ja muutosjohtaminen. Nimenomaisesti työkokemus selitti korkeampaa osaamistasoa muissa kuin itsensä johtamisessa.

Kuva 3. Vastaajien (n=376) arviot johtamisen osa-alueiden tärkeydestä omalla urallaan asteikolla 1 (erittäin vähäinen) – 5 (erittäin suuri) sekä niiden erot suhteessa arvioon omasta nykyisestä osaamisesta (osaamisvaje). Palkit ja numeeriset arvot kuvaavat vastausten keskiarvoja ja viivat keskihajontoja.

Johtamisosaamisen kehittämiseen on tarpeen panostaa niin perus- kuin täydennyskoulutuksessakin

Vastaajat kokivat, että heidän nykyinen johtamis- ja esihenkilöosaamisensa on eniten perua työ- ja muusta elämänkokemuksesta, kun puolestaan korkeakouluopintojen kehittävä vaikutus jäi vähäiseksi tai kohtalaiseksi. Havainto oli samansuuntainen aiempien tutkimuksien kanssa, eikä vastaa tavoitetta korkeakouluopetuksen työelämälähtöisyydestä. Kyselyn avoimet vastaukset nostivat esille tyytymättömyyttä niin johtamisopetuksen määrään kuin laatuunkin. Vastaajat kaipasivat opetukseen ennen kaikkea käytännönläheisyyttä ja konkretiaa. Korkeakouluille ehdotetaankin johtamisopetuksen integroimista osaksi käytännönläheistä metsäalan substanssin opetusta hyödyntäen esimerkiksi koulutusorganisaatioiden poikkitieteellisyyttä yhteisopettajuuden avulla.

Tulokset nostivat esille myös täydennys- ja jatkokoulutuksen potentiaalin metsäalalla: runsas neljännes vastaajista oli osallistunut johonkin johtamis- ja esihenkilötaitoja käsittelevään koulutukseen, pääasiassa työnantajiensa tarjoamana. Johto- ja esihenkilötehtäviin edenneet korostivat tiimin, työhyvinvoinnin ja -turvallisuuden sekä muutosjohtamisen tärkeyttä, joista jälkimmäisessä oli myös suurin osaamisvaje. Nämä aiheet voisivat herättää kiinnostusta jatkokoulutukseen erityisesti esihenkilöuralle ja johtotehtäviin päätyneiden keskuudessa.

Korkeakouluopetuksessa tulisi satsata erityisesti tutkimuksessa eriteltyihin esihenkilötaitoihin sekä itsensä johtamiseen, joita voidaan pitää suurelta osin yleisinä työelämätaitoina. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu johtamisen sekä oman osaamisen olevan merkittävässä osassa yksilön työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kannalta. Milleniaalien, joista myös tämän tutkimuksen kohderyhmä suurelta osin koostuu, on todettu odottavan johtamiselta ennen kaikkea arvopohjaista lähestymistapaa, yhdessä tekemistä, avointa dialogia ja aktiivista palautetta. Näiden odotusten toteutuminen edellyttää nykyisiltä ja uusilta johtajilta sekä esihenkilöiltä yksilöt huomioivaa osaamista ja johtamista.

Tutkimusartikkeli The qualifications and competence in supervisory and management skills among experienced mid-career Finnish forestry professionals julkaistiin Scandinavian Journal of Forest Research -julkaisusarjassa huhtikuussa 2025.

Metsäjohtaminen 2030 -väitöskirjatyö

Metsäjohtaminen 2030 -väitöskirjatyö alkoi loppuvuodesta 2022 ja sen on suunniteltu kestävän noin kolme vuotta. Tutkimuksessa kerättävä tieto koostetaan artikkeliväitöskirjaksi Itä-Suomen yliopistossa. Seuraava, kolmas tutkimusartikkeli käsittelee työnantajien näkemyksiä metsäammattilaisten johtamisosaamisesta ja esihenkilötaidoista sekä niiden nykyisistä ja erityisesti tulevaisuuden tarpeista.

Lisätietoja:

Heikki Manninen, Väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto

heikki.manninen(a)xamk.fi, puh. +358 40 194 1728