Metsämiesten Säätiö Foundation

Metsien kasvu itsenäisyyden aikana, tutkijakokous elokuussa 2016

tiistaina, 06.12.2016

Tutkijakokous Punkaharjulla, Metsämuseo Lustossa, 18.8. 2016. Kokouksen esitelmissä tarkastelimme metsien kasvun syitä monesta eri näkökulmasta ja pohdimme runsaan kasvun merkitystä metsätalouden ja biotalouden tulevaisuutta ajatellen. Runsas ja edelleen kohoava metsien kasvu nähtiin positiivisena asiana varsinkin, jos sen teoreettisena vertailukohtana on alhainen tai aleneva metsien kasvu. Tämä myönteinen näkemys pitää välittää 100-vuotiasta itsenäisyyttä juhlivan Suomen kansalaisille vuoden 2017 aikana.

Punkaharjun kokouksessa pidettiin seuraavat esitelmät:

Puuston kehitys valtakunnan metsien inventoinnin mukaan, Kari T. Korhonen, LUKE

Ympäristötekijöistä johtuvat kasvunmuutokset Suomessa 1970–2010 – VMI aineiston analyysi, Harri Mäkinen, Luke

Kasvutason kalibrointi MELA-hakkuumahdollisuusarvioita varten, Kari Härkönen, Luke

Ympäristönmuutosten vaikutusten kuvaaminen kasvu- ja tuotosmalleissa, Jari Hynynen, Luke

Metsälötason kasvun lisääntymisen tilastollinen mallintaminen, Juha Lappi, LUKE

Fenologian ja lämpösumman luonnonmaantieteellinen vuosivaihtelu, Pekka Kauppi, Helsingin Yliopisto

Metsien uudistaminen 1950-, Heikki Smolander, LUKE

Metsäpuiden jalostus siemenmateriaalin tuotannon ja markkinan kehitys Suomessa 1970–2020, Mikko Pulkkinen, Forelia Oy

Tulevaisuuden tutkimustarpeet: VMI-kasvututkimuksen haasteita, Annika Kangas, LUKE

Loppukeskustelussa oli kommentaattorina johtaja Taneli Kolström (LUKE).

Kokouksen päätulokset olivat seuraavat:

- Itsenäisyyden aika on jakautunut kahteen osaan: ensimmäiset 50 vuotta tasaista metsänkasvua, toiset 50 vuotta voimakkaasti kohoavaa kasvua, jonka aikana metsien kasvu kaksinkertaistui: 50 => 100 milj. m3/v. Siis 50 vuoden ajan keskimäärin 1 milj. m3 uutta kasvua joka vuosi.

- Metsien kasvun lisäys syntyi monen tekijän yhteisvaikutuksen kautta.

- Analyysissä pitää ottaa huomioon puuston lisäkasvu ja lisäpuuston kasvu. (= ”Korkoa korolle ilmiö”).

- 2000-luvun lämpimät keväät myötävaikuttivat vuosikasvuun 10-20 miljoonan kuution verran.

- Pääosa vuosikasvun lisäyksestä tuli aktiivisen metsänhoidon ansiosta. Osatekijöitä olivat yli-ikäisten ja vajaatuottoisten metsien uudistaminen 1950-luvulta lukien, soiden metsäojitus, puulajivalinnat (=oikea puulaji oikealle paikalle), metsien kehittyminen ikäluokittain täysipuustoisiksi (=riittävästä pohjapinta-alasta huolehtiminen), viljelymetsien nopea alkukehitys, viljelyvarmuuden paraneminen maanmuokkauksen ja taimihuollon kehityksen myötä ja metsänjalostus.

- Jos metsänhoito olisi jäänyt entiselle (1950-luvun) tasolle, 2000-luvun suotuisa ilmasto ei olisi vaikuttanut niin paljon, kuin se nyt vaikutti (=synergiavaikutus).

Lisätietoja:

Professori Pekka Kauppi, pekka.kauppi(at)helsinki.fi