Opinnäytetyö: Metsänhoitoyhdistyslain tarpeellisuus on lähinnä tahdon asia

perjantai huhtikuun 1. 2016

Metsänhoitoyhdistysten toiminnalle ja palveluille on kysyntää, mutta niitä koskeva erillislaki ei ole tarpeellinen. Olisi oikeusjärjestelmän selkeyden kannalta parempi, että metsänhoitoyhdistysten toimintaa jatkettaisiin muussa yhteisömuodossa kuin aatteellisena yhdistyksenä, koska yhdistyslain soveltamisalaan kuuluvia aatteellisia yhdistyksiä ei ole suunniteltu laajamittaisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseen esimerkiksi vastuukysymysten osalta. Luontevin yhteisömuoto metsänhoitoyhdistysten toiminnan jatkamiselle lienee osuuskunta.

Vaikka metsänhoitoyhdistyslailla lienee symboliarvoa metsänhoitoyhdistysten toimijoille ja jäsenille, lähinnä kumottua metsänhoitomaksuvelvollisuutta koskeneen lain tyngän voimaan jättäminen ei ole ollut perusteltu lainsäädäntöratkaisu. Laista voimaan jätetyillä säännöksillä on oudoksuttavia tai jopa virheellisiä perusteluja, koska säännösten perustelut ovat alun perin liittyneet metsänhoitomaksuvelvollisuuden toteuttamiseen, maksun keräämiseen ja sen tilittämiseen.

Voimaan jätetty laki ei aseta metsänhoitoyhdistyksille mitään aktiivisia velvollisuuksia, mutta se rajoittaa niiden toimintaa muutamissa tilanteissa. Voimaan jätetyt rajoitukset eivät puolestaan ole perusteltuja, koska ne ovat alkujaan liittyneet metsänhoitomaksuvarojen käytön valvontaan. Julkisen rahoituksen päättymisen jälkeen lainsäätäjällä ei pitäisi olla mitään perustetta asettaa tällaisia rajoituksia yksityisoikeudelliselle yhdistykselle.

Käytännössä laki antaa metsänhoitoyhdistyksille erioikeuden harjoittaa laajamittaista ja taloudellista metsän omistamiseen ja metsätalouden harjoittamiseen liittyvää palvelutuotantoa aatteellisena yhdistyksenä. Tätä erioikeutta ei ole lain hallituksen esityksessä perusteltu käytännössä lainkaan. Muiden tarkoitukseltaan pääasiassa taloudellisten yhdistysten perustaminen ei ole Suomen oikeusjärjestelmässä mahdollista, ellei tällaisena pidetä osuuskuntaa. Aiemmin perustetut tarkoitukseltaan pääasiassa taloudelliset yhdistykset ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta muutettu osuuskunniksi tai niiden olemassaolo perustuu erillislainsäädäntöön.

Tällainen erillislainsäädäntö asettaa niille samalla vähintään julkisoikeudellisia palvelutehtäviä, joiden toteuttamiseen mahdolliset erioikeudet liittyvät. Julkisoikeudellisten palvelutehtävien suorittaminen ei kuitenkaan välttämättä vaadi yhteisöä koskevan erillislain voimassaoloa. Erillislaki on tarpeen, jos yhteisölle on annettu julkista valtaa tai jos erityislailla säätäminen on välttämättä tarpeen yhteisön tärkeän lakisääteisen tarkoituksen tai lakisääteisten tehtävien toteuttamiseksi. Se, onko metsänhoitoyhdistysten lakisääteinen tarkoitus tai tehtävä sellainen, että sen toteuttaminen vaatii erillislain voimassa oloa, on lähinnä poliittinen kysymys, koska käytännön syyt eivät sitä vaadi.

Edellä mainittujen seikkojen tarkemmat perustelut ovat luettavissa Metsämiesten Säätiön apurahallaan osittain rahoittamasta Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan hyväksymästä pro gradu -tutkielmasta "Laki metsänhoitoyhdistyksistä – oikeustieteellinen arvio lain tarpeellisuudesta". Opinnäytteen on kirjoittanut OTM Juho V. Tuomi ja se on luettavissa Helsingin yliopiston E-thesis-palvelussa.

Lisätietoja:

Oikeustieteen maisteri Juho Tuomi, juho.tuomi(a)helsinki.fi, puh. 0503703612