Metsäylioppilaiden ja Suoseuran yhteinen opintoretki Koillis-Saksaan - teemana kosteikkoviljely

perjantaina, 10.01.2020

Kosteikkoviljely (eng. paludiculture) on melko tuore termi maa- ja metsätaloudessa, ja aiheeseen liittyvät tutkimukset ovat lisääntyneet vasta viime vuosina. Lyhyesti ilmaistuna kosteikkoviljely tarkoittaa turvemailla märissä olosuhteissa tapahtuvaa viljelyä. Miten kosteikkoviljelyä toteutetaan Koillis-Saksassa? Sitä lähti joukko metsäylioppilaita ja suoseuralaisia ottamaan selvää.

Retki pohjoisen Saksan kosteikkoviljelykohteille toteutettiin 15.-20.9.2019. Retki oli samalla Suoseuran juhlamatka, sillä seuran perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 70 vuotta. Reissuun lähti 23 henkilöä selvittämään kosteikkoviljelyn saloja Saksassa, jossa aihetta on tutkittu paljon.

Matka alkoi sunnuntaina 15.9. Helsingin Vuosaaresta, jonka satamaan oli sovittu tapaaminen klo 14. Maanantai vietettiin lähes kokonaan matkaa tehden, sillä laivamatka Helsingistä Travemündeen kestää 29 tuntia. Aamupalan ja lounaan jälkeen matkalaiset pitivät seminaariesityksiä omista aiheistaan. Esitelmiä kuultiin niin vesipuhveleista, soiden luokittelusta, villiriisistä kuin turvemaiden kasvihuonekaasupäästöistäkin. Tämänkaltaista laivaseminaaria pidettiin erittäin opettavaisena.

Tiistaiaamuna mukaan matkaseurueeseen liittyivät oppaat Greta Gaudig ja Hans Joosten. Gaudig toimii Greifswald Mire Centren johtajana ja Joosten Greifswaldin yliopiston professorina. He molemmat ovat työskennelleet soiden parissa kauan, joten matkaseurueemme sai nauttia asiantuntevasta opastuksesta koko matkan ajan.

Kolmen tunnin ajon jälkeen bussi kurvasi määränpäähän, eli Hankhauser Moor- nimiselle suolle. Paikan päällä oli mahdollista tutustua rahkasammalten viljelyyn. Kohteella oppaaksi saatiin myös pienviljelyn asiantuntija Silke Kumar. Hankhauser Moor on 14 hehtaarin laajuinen alue, jolla viljellään rahkasammalia. Yleisimmät rahkasammalet kohteella ovat etelänrahkasammal (Sphagnum palustre), kalvakkarahkasammal (S. papillosum) ja sararahkasammal (S. fallax). Rahkasammalviljely on yksi lupaavimmista kosteikkoviljelyn muodoista, sillä se mahdollistaa soiden hyödyntämisen ilman turvekerroksen katoamista. Tavoitteena on kasvattaa rahkasammalia, jotka sitten myöhemmin kerätään esimerkiksi puutarhojen tarpeisiin. Oppaiden mukaan jopa kolmen vuoden kiertoaika on mahdollista saavuttaa, sillä rahkasammalkasvustot uusiutuvat nopeasti (ainakin Saksan ilmastossa). Tosin retkikuntamme näki paikalla myös epäonnistuneen koealan, josta rahkasammal oli kerätty liian syvältä ja täten uusiutuminen oli huonompaa. Rahkasammalten kerääminen tapahtuu kaivinkoneella, jossa on tarkoitukseen sopiva niittokauha.

Keskiviikkoaamuna lähdimme kohti Malchinia ja lämpövoimalaa, joka käyttää energialähteenään esimerkiksi saroja. Biomassaa tarvitaan noin tuhat tonnia vuodessa, ja lämpöä tuotetaan noin viidellesadalle kotitaloudelle.

Malchinista matkamme jatkui Neukaleniin, jossa tutustuimme osmankäämin viljelyyn. Suoalue on aikoinaan kuivattu maatalouden tarpeisiin, mutta on sittemmin ennallistettu. Kilometrin peltomarssin jälkeen saavuimme kohteelle, jossa osmankäämin istuttaminen oli käynnissä. Istuttaminen muistutti perunan istuttamista, sillä traktorin perässä istui pari kaveria, joiden tehtävä oli pudottaa taimia maahan sopivin välein. Tämän lisäksi vielä pari henkilöä varmisti, että taimet varmasti asettuivat hyvin uuteen kasvupaikkaansa. Tavoitteena oli kyseisen päivän aikana saada taimet istutettua ja seuraavana päivänä nostaa vedenpinnan tasoa. Matkaseurueemme
osui siis paikalle täydelliseen aikaan.

Matkamme jatkui kohti Ivenackin tammimetsää, jonka valtavat tammet tekivät kaikkiin suuren vaikutuksen. Suurin alueen tammista on 35,5 metriä pitkä ja 3,49 metriä rinnankorkeusläpimitaltaan. Kuutioita kyseisessä puuyksilössä on huimat 180! Tämä tuhatvuotinen puuvanhus on samalla Saksan ja kenties koko Euroopan suurin tammi.

Ivenackin tammet vaihtuivat Kampin alueen osmankäämiviljelmiin matkan jatkuessa. Hollantilainen paikallisoppaamme Aldert van Weeren esitteli erilaisia osmankäämistä tehtyjä tuotteita, jotka vaihtelivat eristelevyistä ruoka-astioihin. Vedenkorkeuden ollessa oikea osmankäämin viljelyllä voidaan saavuttaa suuri tuotto, hyvä ravinteiden sidonta ja pienet kasvihuonekaasupäästöt.

Viimeinen kohteemme ennen paluuta Travemündeen oli Greifswald Mire Centre, joka keskittyy soiden kestävään käyttöön ja suojeluun. Keskuksessa työskentelee noin 50 soiden asiantuntijaa eri työtehtävien parissa. Keskuksella ryhmämme pääsi näkemään jälleen rahkasammalviljelyä sekä maailman suurimman suoaiheisen kirjaston. Tähän kirjastoon on tarkoituksena koota kaikki maailman suoaiheiset opukset.

Metsäylioppilaiden matkaa tuki Metsämiesten Säätiö, jonka rahoitus mahdollisti kustannuksiltaan opiskelijaystävällisen matkan. Matkalle saatiin vahvistus myös Joensuun Metsäylioppilaista. Metsäylioppilaita oli mukana 12 sekä kaksi jatko-opiskelijaa ja kaksi opettajaa Helsingistä. Matkalla oli yhteensä 23 henkilöä.

Lisätietoja:

professori Harri Vasander, HY/metsätieteiden osasto, harri.vasander(a)helsinki.fi, puh. 0400975292, 0294158140

www.suoseura.fi

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 6 -10 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.