Puukaupallisen kerhon ekskursio Skotlantiin

tiistai joulukuun 15. 2015

Metsäylioppilaat Ry:n alla toimivan Puukaupallisen Kerhon pitkäaikaisiin tavoitteisiin on kuulunut saattaa yhteen ne metsäylioppilaat, jotka jakavat yhteisen mielenkiinnon kaupalliseen toimintaan ja tässä kerho onkin pitkään jo erinomaisesti onnistunut. Parhaiten kerho tunnetaan laitoksemme opiskelijoiden keskuudessa vuosittaisista ekskursioistaan, jotka yhdeksänhenkinen hallituksemme järjestää vuorovuosin kotimaahan ja ulkomaille kohteisiin, joiden katsotaan tarjoavan opiskelijoille sekä monipuolisia näkemyksiä metsätaloudesta toimialana, että tutustuttavan uusiin kulttuureihin rennossa ilmapiirissä.

Tänä syksynä vuorossa oli jälleen malttamattoman odotuksen jälkeen viikon mittainen ulkomaan ekskursio, jonka kohdemaa päätettiin jo aikaisin viime keväänä. Päädyimme suuntaamaan Britteinsaarten eksoottisimpaan helmeen, eli Skotlantiin. Tuolla mallasviskien, intohimoisen jalkapallokulttuurin ja henkeäsalpaavien maisemien luvatussa maassa katsoimme parhaaksi viettää aikamme poissa turistien kansoittamilta pääkaupunki Edinburghin kaduilta ja suunnata sen sijaan länteen maan suurimpaan kaupunkiin Glasgow’hun. Kyseinen kaupunki ei arkkitehtuuriltaan, tai kaupunkikuvaltaan välttämättä tarjonnut yhtä silmiä hivelevää tarjontaa kuin pääkaupunki idempänä, mutta Glasgow’ssa ja sen lähistöllä luonnonkauniissa maalais- ja vuoristomaisemissa pääsimme taatusti lähemmäksi aitoa skotlantilaista elämänmenoa ja tunnelmaa.

Matkaan lähdimme syyskuun 28. päivä laukut puolillaan villapaitoja ja Gore-Tex-takkeja, mutta viimeistään Edinburghin lentokentälle laskeuduttuamme huomasimme, ettemme todellakaan pääsisi nauttimaan syksyisestä Skotlannista ja meri-ilmastosta autenttisimmillaan. Keli oli nimittäin mitä mainioin ja auringonsäteetkin lämmittivät aivan eri tavalla kuin Suomessa syyskuun lopulla. Tunnin bussimatkan päässä Edinburghista sijainnut Clydejoen halkoma Glasgow nautti yhtä lailla kauniista auringonpaisteesta koko viikon ajan vastoin kaikkia odotuksia.

Auringonpaisteen saattelemina lähdimme seuraavana aamuna kohti pohjoista ja Aberfoylen kylän välittömässä läheisyydessä sijainnutta Queen Elizabeth Forest Parkia. Maisemat jo pelkästään luonnonpuistoon johtavan kapean ja varsin mutkaisen tien varrella tekivät matkalaisiin syvän vaikutuksen, vaikka kumpuileva ja avara maalaismaisema ja peltojen takaiset vuorten siluetit vasta esimakua olivatkin. Puistoon päästyämme suuntasimme ensimmäisenä vierailijakeskukseen, josta saimme tarvittavat neuvot ja reitit vapaamuotoista puistoon tutustumista varten.

Parin tunnin aikana kukin tutustui omien mieltymystensä mukaisesti puiston tarjoamiin maisemiin vaellusreittejä ja polkuja pitkin, joita myöten avautui mahdollisuus kavuta aina hieman vajaaseen neljään sataan metriin lähimmälle kukkulalle, josta kirkkaassa säässä aukeni sykähdyttävä metsäinen ylämaan maisema aina läheisten kirkasvetisten järvien yli. Myös alempana metsän keskellä riitti ihailtavaa. Parikymmenmetrinen vesiputous metsäisessä rinteessä oli nimittäin jotain, mihin ei jokaisella kankaalla kotimaassa törmää.

Keskiviikkona majapaikastamme kymmenen minuutin metromatkan päässä sijainnut GalGael tarjosi aivan toisenlaisia elämyksiä, kun saimme tutustua pienen yhteisöyrityksen toimintaan. Vaatimattomien ja jo jokseenkin rappeutuneiden julkisivun tiiliseinien takana puutavara muokkautui taidolla käsitöin perinteisiksi skottilaisiksi veneiksi, huonekaluiksi ja koriste-esineiksi.

Toimintatavoiltaan kyseinen yritys poikkesi myös huomattavasti tavanomaisesta, sillä GalGaelin tavoitteena on koko parikymmenvuotisen historian aikana ollut tarjota työtilaa, työmahdollisuuksia ja opastusta niille yhteiskunnan jäsenille, jotka ovat kärsineet esimerkiksi pitkäaikaisesta työttömyydestä ja ovat täten olleet ulkopuolisen avun ja tuen tarpeessa. Toisena tavoitteenaan GalGael on luonnollisesti pyrkinyt pitämään yllä perinteistä skotlantilaista puun- ja veneenveistotaitoa. Kaupallisten aspektien lisäksi vierailu tarjosikin mukavasti vaihtelua tuoden myös sosiaalisia näkökulmia esiin ekskursiollamme.

Matkan neljäntenä päivänä saimme jälleen nauttia maalaismaisemista suunnatessamme kohti pohjoisempana sijainnutta Glengoynen tislaamoa. Mallasviskit ovat kiinteä osa skotlantilaista kulttuuria ja paikallisille syystäkin myös todellinen ylpeyden aihe. Viskeillä on myös suuri vaikutus Skotlannin talouteen niiden ollessa yksi maan merkittävimmistä vientituotteista. Skotlanti on jaettu viiteen eri maantieteelliseen viskintuotantoalueeseen, joista pääsimme tutustumaan Highlandin alueeseen, joka laajasta maantieteellisestä alueestaan johtuen pitää sisällään lukuisia erityyppisiä tislaamoita.

Alueen etelärajalla sijaitseva Glengoyne tarjosi mitä idyllisimmässä skotlantilaisessa maisemassa puitteet mieleenpainuvalle kierrokselle tislaamon sisällä ja lähiympäristössä. Pääsimme tutustumaan viskin tuotantoprosesseihin ja varastointiin, sekä luonnollisesti myös itse tuotteeseen valmiissa muodossaan saadessamme maistiaiset tislaamon 12- ja 18-vuotiaista viskeistä. Kierros tarjosikin taatusti myös viskiin tottumattomille matkaajille miellyttävän erilaisen vierailukokemuksen tuotantolaitoksella.

Teollisuudestaan ja telakoistaan tunnettu Glasgow on myös todellinen opiskelijakaupunki, sillä kaupungissa on lähes 170 000 opiskelijaa ja kaupungin 1400-luvulla perustettu yliopisto on Skotlannin toisiksi vanhin. Viimeisenä kohteenamme pääsimmekin tutustumaan paikallisen kauppatieteiden opiskelijan, Lylen, johdolla yliopistoon ja sen historiaan. Ehdottomasti viikon mukaansatempaavin opas kierrätti seuruettamme kampusalueella kertoen vahvalla skottiaksentilla yksityiskohtia rakennuksista, yliopiston historiasta ja ympäristöstä vangiten taatusti kaikkien huomion loppuun asti, vaikka vaikuttavat rakennukset ja puistomainen yliopistoalue itsessäänkin riittivät pitämään mielenkiinnon yllä.

Päiväkohtaisen ohjelman lisäksi iltaisin ja viikonloppuna kaikilla matkalaisilla oli reilusti aikaa tutustua täysin omien mieltymystensä mukaisesti Glasgow’hun, paikalliseen kulttuuriin ja lähialueisiin. Suhteellisen lyhyet välimatkat ja moitteetta toiminut julkinen liikenne mahdollistivat mitä erilaisimpia aktiviteetteja myös kauempana Glasgow’sta. Aika lensikin niin paikallisten jalkapalloseurojen otteita seuratessa, linnojen halleja kiertäessä, kuin vaellusreittejä askeltaessa läheisellä Arranin saarella. Osa matkalaisista ehti myös käydä tarkistamassa väitteet pääkaupungin viihtyisyydestä ja turistien määrästä todeten väitteiden pitävän täysin paikkansa.

Tulevia reissuja odotellessa voimme vielä muistella lämmöllä tätä ikimuistoista matkaa, joka taatusti oli useiden opiskelijoidemme syksyn kohokohtia. Suuret kiitokset kaikille mukana olleille!

Lisätietoja:

Eero Virkkunen, Helsingin yliopiston Metsäylioppilaiden Puukaupallinen kerho, eero.virkkunen(at)helsinki.fi